PUU-VALLILAN PIHAKIRPPIS & RAVINTOLAPÄIVÄ

Aamulla heräsin kurkku kuivana edellisen illan bileiden jäljiltä, tsiigailin sotkuista kotia sängystä ja raahauduin hakemaan vettä. Väsytti hemmetisti ja mietin että jaksanko lähteä käymään Tine K:n showroomilla, jonne olin saanut kutsun kello kahdeksitoista. Mutta kyllähän sinne oli mentävä kun se tuossa kahden minuutin kävelymatkan päässä oli, ja sieltä lähdettyäni olin jo ihan virkeä. Kotiin takaisin kävellessä bongasin pari pihakirppistä naapurista, joten päätin hakea koiran mukaani ja lähteä kiertelemään puu-Vallilaa. Ravintolapäiväkin kun oli meneillään, niin ruokaakin oli tarjolla mukavasti siellä ja täällä. Darranälkää tuli siis tyydytettyä useampaan otteeseen.

Kirppiksiä oli melkein joka pihalla, ja olikin tosi hauska päästä kurkkailemaan niitä osia joissa ei yleensä tule käytyä. Puu-Vallila on kyllä ehdottomasti yksi unelmieni asuinpaikka. Ajatelkaa nyt, keskellä kaupunkia idyllisiä vanhoja puutaloja omine pihoineen, jotka rönsyilevät istutuksia.

En tehnyt mitään kummoisempia löytöjä, vaikka kaikenlaista kivaa näkyi siellä ja täällä. En kai vain ollut ostelumoodilla, vaikka nyt tätä kuvaa katsoessa hieman harmittelen että miksen ostanut tuota karvamattoa! Sehän olisi ollut ihana makuuhuoneen mattona. Yhden lasisen maitokannun ostin, vaikka meiltä löytyy jo toinenkin samanlainen. Olen pidempään halunnut toisenkin koska tykkään käyttää sitä sekä kukkamaljakkona että vesikannuna. Nyt on.

Kesä on ihan täällä, ihastelen joka päivä lehteen puhkeavia puita (voiko noin edes sanoa?) ja fiilistelen vihertyvää kaupunkia. Sää oli pilvinen, mutta lämmin ja leppoisa. Pilvistä huolimatta tuntui niin kirkkaalta että olisi pitänyt olla aurinkolasit mukana.

Ihmisiä oli liikenteessä paljon. Ihmettelen vain sitä että miksi pihakirppisten pitää loppua jo kello kolmelta? Luulisi että senkin jälkeen löytyisi ostelijoita ja myyjiä.

Kakkaakin oli myynnissä haha. Hienoissa pusseissa!

Olin lukenut Kaisan blogista että hänkin on kirppistelemässä puu-Vallilassa, joten päätin mennä moikkailemaan. Ja siellähän se puhelinta selaili portailla! Ensimmäisenä huomasin tuon ihanan vanhan oven, jonka olisi saanut vitosella mukaan. Kovasti olisin halunnut, mutta enhän mä nyt kahta ovea tarvitse.. Hieno se silti oli!

Jäinkin vähän pidemmäksi aikaa Kaisan anopin pihalle hengailemaan, siellä oli ihania leipomuksia ja kahvia myynnissä, ja sattumalta toinenkin kaverini sattui istumaan juuri siinä mustikkapiirakalla! Juteltiin siinä tyttöjen kanssa ja minä söin aivan mahtavan mehevää raparperipiirakkaa.

Kiinnitin Lulunkin hetkeksi pyykinkuivaustelineeseen jotta saisin syödä rauhassa. Oli tosi kiva pitää Lulua mukana, se oli aivan innoissaan ja olisi halunnut haistella kaikkia myynnissä olevia juttuja ja moikkailla jokaista ihmistä. Paljon se saikin huomiota ja rapsutuksia. Lulu on tosi kiltti, mutta superinnokas.. Pikkuisen oli raskasta roikottaa kaulassa kameraa, olkapäällä laukkua, toisessa kädessä ympäriinsä säntäilevä 12 kiloinen bulldoggi ja toisessa sitten jatkuvasti instagramiin kuvia ottava puhelin. Noh hyvin meni, ja Lulu sai vettäkin monessa paikassa :) Ihmiset olivat mukavan koiramyönteisiä.

Ravintolapäivän pop upeja oli joka kulmalla, ihanaa kun ihan kodin vieressä tapahtuu! Olen semmoinen laiskimus että tykkään pysytellä kotipiirissä, ja mitä lähempää palveluja ja tekemistä löytyy, niin sitä parempi.

Jatkettiin kaverin kanssa sitten yhtä matkaa pihojen kiertelyä, ja ihasteltiin paikkoja. Itse olin niin innoissani että halailin jatkuvasti ihanaa ystävääni. Ehkä mekin jonain päivänä asutaan tuolla ja kahvitellaan yhdessä omalla pihalla omenapuun alla!

Oli pakko ottaa kuva tästä valkoisesta tulppaanista, kun se korostui niin nätisti harmaata seinää vasten.

Ajattele nyt millaista tuossakin talossa olisi asua. Aamulla astuisi ulos tuommoisesta ovesta, ja kävelisi omia pieniä portaita alas Vallilankadulle. Miksei täällä muuten ole kahviloita? Kallioonkin rantautunut kahvilakulttuuri täältä kyllä vielä uupuu, ja jos joku siellä tietää vinkata Vallilalaisista kahviloista niin otan neuvot enemmän kuin mielelläni vastaan. Kalliossa asuessani Good life Coffee, Sävy ja Galleria Keidas olivat eniten käytössä.

Käytiin lopuksi vielä nappaamassa kaverille linssikeittoa jostain työhuoneelta, joka oli muutettu pop up -ravintolaksi. Siellä oli hienoja tauluja seinillä.

Itse en jaksanut enää syödä keittoa, mutta maistoin vähän kaverilta ja mulla maistuu vieläkin valkosipuli suussa.. Oli aika mausteista. Siitä sitten tallustelin kotiin ja tässä sitä ollaan. Nyt pitäisi sitten siivota....