ISTANBUL DESIGN WEEK

Olipahan reissu, ihan huikea! En paljoa ehtinyt koneelle kun oltiin hotellilla aina aikaisintaan yhdeltätoista illalla, joten jätin bloggailut suosiolla tänne koto-Suomen puolelle. Kolme kokonaista päivää meillä oli aikaa ottaa selvää Istanbulin designskenestä, ja täytyy sanoa että se ei ihan riitä kokonaisvaltaisen analyysin tekemiseen (joka ei tietenkään ole mikään yllätys). Mutta ainakin sain hyvän kurkistuksen ennen niin tuntemattoman Turkin designmaailmaan, ja voin nyt hieman raottaa sitä teillekin omien kokemuksieni kautta.

Ensin ajattelin kertoilla noista Istanbul Design Weekin messuista, jotka olivat huomattavasti pienemmät kuin mitä odotin. Pelkäsin etukäteen ettei minulla olisi aikaa tutkia niitä kokonaan läpi, mutta kun astuimme sisään niin koko messuhalli oli yhdellä silmäyksellä nähtävissä. Se oli semmoinen perus jäähallin kokoinen katos, eikä ihmisiäkään muutamaa enempää. Tähän saimme pitkin reissua kuulla mielipiteitä sieltä sun täältä, ja vaikuttaisi siltä että Turkissa design ei ole niin suuri juttu kuin täällä pohjoismaissa.

Mutta ainakin kerkesin hyvin poimimaan messuilta ne mielenkiintoisimmat jutut! Osastoja ei tosiaan ollut kovin montaa, joten löysin heti oman suosikkini. Nuorten suunnittelijoiden luomukset ovat minulle aina ykkösjuttu messuilla, ja tälläkin kerralla lähdin etsimään niitä. Royal college of artista vastavalmistuneiden osasto No Borders kokosi yhteen Lontoossa opiskelleiden suunnittelijoiden töitä. Vain yksi näistä yhdeksästä suunnittelijasta oli kotoisin Turkista, joten ei tässäkään nyt ihan päästy sukeltamaan maan designiin, mutta näillä mennään mitä oli.

Vedenkestävästä paperista taiteltu päivänvarjo esittää saksalaisen Jule Waibelin taitoja muotojen luomisessa. Hän tekee päivävarjojen lisäksi myös vaatteita, laukkuja ja vesipulloja samalla tyylillä. Jule suunnitteli No Borders -osaston julisteet, joista aion itseasiassa tilata yhden meille kotiin. Pääsin tutustumaan nopeasti häneen, ja vaikutti kyllä ehdottomasti mielenkiintoiselta tyypiltä. Hän on näköjään myös perustanut veljiensä kanssa vaatemerkki VIOVIO:n, jossa työskentelee ad:na sekä suunnittelijana.

Kaikista siistein tuote messuilla oli mielestäni tämä Winter Tide - valaisin, joka on puolalaisen Dagny Reweran ja englantilaisen Lucy Normanin yhteistä käsialaa. Kapselimaisten lamppujen ideana on jäätä muistuttava aines, joka sulaa lampun kuumentaessa sitä. Kun lampun laittaa päälle, se kuumenee puolen tunnin ajan jolloin "jää sulaa" ja koko valaisin muuttuu pikkuhiljaa läpinäkyväksi. Puoli tuntia päällä oltuaan se viilenee taas itsestään ja kiteet valtaavat lampun pinnan vaikka lamppu edelleen valaisee. Uskomaton. Kysyin että mitä tuolla sisällä oikein on, ja se oli tietysti salaisuus. Aikamoinen kemisti pitää kyllä olla että tuollaisen saa aikaiseksi!

Lähikuvaa niistä kiteistä. Kaunista.

Kreikkalaisen Lina Patsioun The sun clock collection oli myöskin jotain ihan uutta. Nahasta tehty kello on värjätty uv-valolla solariumissa. Periaatteessa sen ideana on ilmentää sitä että nahka värjääntyy auringossa ihan niinkuin ihmisen ihokin, mutta solariumin käyttö oli helpompaa toteuttamisen kannalta. Kauempaa katsottuna luulin kelloa vaneriseksi, mutta lähempää katsottuna se yllätti. Hieno, ja erikoinen, mutta jotenkin tuo auringossa käristetty nahka vähän ällöttää ajatuksena hah.

Atsteekkien kulttuurista ja Meksikon perinteisestä käsityöläisyydestä vaikutteita saaneet kaulariipukset ovat meksikolaisen Diana Simpson Hernandezin suunnittelemia. Ne on leikattu laserilla ja materiaalina niissä on nahka. Korut ovat yllättävän suuria, ne asettuvat rinnan päälle. Kuvia lisää löytyy hänen nettisivuiltaan.

No Bordersin osaston lisäksi messuilla oli myös Elle Decoration Awards -osasto, jossa oli esillä paikallisen lehden valitsemat voittajakalusteet. Osastolla oli käytetty yhtälailla pohjoismaissa trendikkäitä kuormalavoja.

Lappuset esineiden vieressä oli kirjoitettu vain turkiksi, joten en tiedä minkä kategorian voittaja tässä on, tai että mitä nämä sen kummemmin edes ovat. Mutta Gaia & Gino oli tekijä. Veikkaan että kyseessä on jotain vaaseja. Kiiltävä metalli ja hauskat verkkomaiset osat näyttivät ammentaneen inspiraatiota moskeijan muodoista.

Flaxxin tuolit ovat pellavaa. Ekologisesta kierrätysmateriaalista tehdyt tuolit ovat voittaneet 2011 Chicagon Green good design -palkinnon.

Lisää verkkomaista metallia Elle Decoration Awardsien osastolla.

Tässä istuu puusta valaisimia ja pöytiä tekevä mies Exclusive Craftworksien takaa. Hän valmistaa ekologisesti ja käsityönä puiset kalusteet ja valaisimensa. Tämä on hei Istanbulilainen yritys!

Hauska yölamppu on tehty pähkinäpuusta.

Ilta huipentui Elle Decor awardsien bileisiin paikalliselle Members-klubille, jonka edessä nökötti tietysti Hummeri. Se auto, ei se rapu. Kuulemma siellä käyvät vain rikkaat ihmiset bilettämässä. Kattoon oli ripustettu parisenkymmentä Tom Dixonin messinkilamppua, joten bling blingiä ei ainakaan puuttunut. Kokemisen arvoinen paikka sekin, sisäänkäyntikin oli semmoinen huvitus peiliseinineen että siitä on varmasti jokainen läpi kulkenut ottanut kuvan.

Huh, ensi kerralla sitten juttua ehkäpä modernin taiteen museosta tai Galata towerin trendikkäästä ympäristöstä. Tai jostain muusta, materiaalia löytyy melkein parin tuhannen kuvan verran! 

What a week! Now I'm back from Istanbul and I finally have some time to share these pictures from Istanbul design week. Here are my favourite products from the fare, which was surprisingly small. In advance I was afraid if I had enough time to search all the fair, but it turned out to be futile concern. I had plenty of time to find my favourite designs, and the most interesting department was No Borders. Read more about them from here. Other fascinating areas were Elle Decor Awards finalists and ecological furnitures of wood and recycled materials. The Awards party was held at Members club, which was quite fancy with all those Tom Dixon lamps.