KIASMA

Yhteistyössä Kiasman ja Suomen Blogimedian kanssa 

Kävin viime viikolla uudistetun Kiasman avajaisissa, ja tsekkasin samalla valokuvaaja Robert  Mapplethorpen upean näyttelyn. Kiasma koki pientä faceliftiä, ja vaikka näyttikin suurinpiirtein samalta, niin oli siellä oma freesi twistinsä nähtävillä. Olin jo ehtinyt hieman kaivata Kiasmaa sen ollessa suljettu, sillä vaikka en siellä joka näyttelyn aikaan käykään, niin on se silti keskeinen osa Helsinkiä. Itse rakennuskin on niin mielenkiintoinen että sitä tulee fiilisteltyä. Olisi ihan eri juttu, jos se olisi tavallinen neliön mallinen galleriatila. Sen arkkitehtuuri on modernia taidetta jo itsessään. Mietin itseasiassa kerran tässä että olisin ehdottanut sitä treffipaikaksi, ja harmitti tosissaan kun se oli kiinni silloin! Leffassa käyminen on liian tylsä vaihtoehto.

Robert Mapplethorpen näyttelyyn pyysin avecikseni ystäväni, joka on itsekin valokuvaaja ja suuri Mapplethorpen fani. Luin ennen näyttelyä Patti Smithin Just kidsin, jossa Patti kertoo suhteestaan Robertiin ja heidän elämästään 70-luvun New Yorkin taiteilija- ja musiikkipiireissä. Tosi mielenkiintoinen ajankuvaus, vaikka kerronta onkin välillä vähän puuduttavaa name droppailua. Mutta sitä kautta pääsi ehdottomasti syvemmälle tähän näyttelyyn, kun tiesi tarinoita teosten takaa.

Kiasman nurtsilla tulee muutenkin hengailtua kesäisin, ja tietysti söpöjä skeittipoikia pitää aina samalla vähän vakoilla..! Sori, sinkku-Peeta täällä vauhdissa. :D Niin ja onhan tuossa kahvilakin, jos ei huvita puuduttaa takapuoltaan nurtsilla istuskellen.

Valot ja varjot korostuvat hienosti Kiasman muodoissa. Tämä onkin varmaan yksi kuvatuimmista näkymistä tässä museossa, heh. Rakastan betonia rakennusmateriaalina ja tuolla on niin paljon kauniita yksityiskohtia, joista saa ihan vaikka oman talon rakentamiseenkin inspistä. Erilaiset tilat kiehtovat ja suuri rakennus tuntuu kotoisalta pienempien tilojen ja soppimaisten kolojen ansiosta. Tuntuu siltä että täällä tekee mieli tutkia paikkoja, ja käytävät johdottavatkin eteenpäin kuin itsestään.

Alkudrinkkinä tarjoiltiin tietysti Manhattania, kuinkas muutenkaan.

Mapplethorpea kiehtoivat uskonnolliset symbolit lähinnä niiden visuaalisuuden vuoksi, ja samaistun itsekin tähän ajatukseen. Koskaan en ole kirkkoon kuulunut mutta risti on silti kiehtova.

Meneillään on paraikaa kaksi muutakin näyttelyä, jotka nekin näyttivät mielenkiintoisilta. Kiertämiseen kannattaa varata useampi tunti aikaa, mutta vaikka jalat saattavatkin uupua niin mieli kyllä virkistyy joka kerta taiteen äärellä. On ihanaa käydä inspiroitumassa ja kokemassa. Vinkkinä vielä, että sisäänpääsy on ilmainen aina kuun ensimmäisenä perjantaina!