PUU-VALLILAN PIHAKIRPPIS & RAVINTOLAPÄIVÄ

Aamulla heräsin kurkku kuivana edellisen illan bileiden jäljiltä, tsiigailin sotkuista kotia sängystä ja raahauduin hakemaan vettä. Väsytti hemmetisti ja mietin että jaksanko lähteä käymään Tine K:n showroomilla, jonne olin saanut kutsun kello kahdeksitoista. Mutta kyllähän sinne oli mentävä kun se tuossa kahden minuutin kävelymatkan päässä oli, ja sieltä lähdettyäni olin jo ihan virkeä. Kotiin takaisin kävellessä bongasin pari pihakirppistä naapurista, joten päätin hakea koiran mukaani ja lähteä kiertelemään puu-Vallilaa. Ravintolapäiväkin kun oli meneillään, niin ruokaakin oli tarjolla mukavasti siellä ja täällä. Darranälkää tuli siis tyydytettyä useampaan otteeseen.

Kirppiksiä oli melkein joka pihalla, ja olikin tosi hauska päästä kurkkailemaan niitä osia joissa ei yleensä tule käytyä. Puu-Vallila on kyllä ehdottomasti yksi unelmieni asuinpaikka. Ajatelkaa nyt, keskellä kaupunkia idyllisiä vanhoja puutaloja omine pihoineen, jotka rönsyilevät istutuksia.

En tehnyt mitään kummoisempia löytöjä, vaikka kaikenlaista kivaa näkyi siellä ja täällä. En kai vain ollut ostelumoodilla, vaikka nyt tätä kuvaa katsoessa hieman harmittelen että miksen ostanut tuota karvamattoa! Sehän olisi ollut ihana makuuhuoneen mattona. Yhden lasisen maitokannun ostin, vaikka meiltä löytyy jo toinenkin samanlainen. Olen pidempään halunnut toisenkin koska tykkään käyttää sitä sekä kukkamaljakkona että vesikannuna. Nyt on.

Kesä on ihan täällä, ihastelen joka päivä lehteen puhkeavia puita (voiko noin edes sanoa?) ja fiilistelen vihertyvää kaupunkia. Sää oli pilvinen, mutta lämmin ja leppoisa. Pilvistä huolimatta tuntui niin kirkkaalta että olisi pitänyt olla aurinkolasit mukana.

Ihmisiä oli liikenteessä paljon. Ihmettelen vain sitä että miksi pihakirppisten pitää loppua jo kello kolmelta? Luulisi että senkin jälkeen löytyisi ostelijoita ja myyjiä.

Kakkaakin oli myynnissä haha. Hienoissa pusseissa!

Olin lukenut Kaisan blogista että hänkin on kirppistelemässä puu-Vallilassa, joten päätin mennä moikkailemaan. Ja siellähän se puhelinta selaili portailla! Ensimmäisenä huomasin tuon ihanan vanhan oven, jonka olisi saanut vitosella mukaan. Kovasti olisin halunnut, mutta enhän mä nyt kahta ovea tarvitse.. Hieno se silti oli!

Jäinkin vähän pidemmäksi aikaa Kaisan anopin pihalle hengailemaan, siellä oli ihania leipomuksia ja kahvia myynnissä, ja sattumalta toinenkin kaverini sattui istumaan juuri siinä mustikkapiirakalla! Juteltiin siinä tyttöjen kanssa ja minä söin aivan mahtavan mehevää raparperipiirakkaa.

Kiinnitin Lulunkin hetkeksi pyykinkuivaustelineeseen jotta saisin syödä rauhassa. Oli tosi kiva pitää Lulua mukana, se oli aivan innoissaan ja olisi halunnut haistella kaikkia myynnissä olevia juttuja ja moikkailla jokaista ihmistä. Paljon se saikin huomiota ja rapsutuksia. Lulu on tosi kiltti, mutta superinnokas.. Pikkuisen oli raskasta roikottaa kaulassa kameraa, olkapäällä laukkua, toisessa kädessä ympäriinsä säntäilevä 12 kiloinen bulldoggi ja toisessa sitten jatkuvasti instagramiin kuvia ottava puhelin. Noh hyvin meni, ja Lulu sai vettäkin monessa paikassa :) Ihmiset olivat mukavan koiramyönteisiä.

Ravintolapäivän pop upeja oli joka kulmalla, ihanaa kun ihan kodin vieressä tapahtuu! Olen semmoinen laiskimus että tykkään pysytellä kotipiirissä, ja mitä lähempää palveluja ja tekemistä löytyy, niin sitä parempi.

Jatkettiin kaverin kanssa sitten yhtä matkaa pihojen kiertelyä, ja ihasteltiin paikkoja. Itse olin niin innoissani että halailin jatkuvasti ihanaa ystävääni. Ehkä mekin jonain päivänä asutaan tuolla ja kahvitellaan yhdessä omalla pihalla omenapuun alla!

Oli pakko ottaa kuva tästä valkoisesta tulppaanista, kun se korostui niin nätisti harmaata seinää vasten.

Ajattele nyt millaista tuossakin talossa olisi asua. Aamulla astuisi ulos tuommoisesta ovesta, ja kävelisi omia pieniä portaita alas Vallilankadulle. Miksei täällä muuten ole kahviloita? Kallioonkin rantautunut kahvilakulttuuri täältä kyllä vielä uupuu, ja jos joku siellä tietää vinkata Vallilalaisista kahviloista niin otan neuvot enemmän kuin mielelläni vastaan. Kalliossa asuessani Good life Coffee, Sävy ja Galleria Keidas olivat eniten käytössä.

Käytiin lopuksi vielä nappaamassa kaverille linssikeittoa jostain työhuoneelta, joka oli muutettu pop up -ravintolaksi. Siellä oli hienoja tauluja seinillä.

Itse en jaksanut enää syödä keittoa, mutta maistoin vähän kaverilta ja mulla maistuu vieläkin valkosipuli suussa.. Oli aika mausteista. Siitä sitten tallustelin kotiin ja tässä sitä ollaan. Nyt pitäisi sitten siivota....

FRIDAY FLOWERS

Kauhean pahana ihmisenä menin ja katkoin Vallilan sporavarikon vieressä kasvavasta kirsikkapuusta oksan. Oi että se puu oli kaunis, ja iso! Seisoin sen varjossa ja Lulu pureskeli keppiä. Ihastelin vaaleanpunaisia kukkia ja niiden väleistä pilkottavaa vaaleansinistä taivasta. Ulkona oli jo aamulla niin lämmin että tarkenin ihan kesävaatteissa. Oli pakko ottaa yksi oksa mukaan kotia koristamaan. Pidän tänään bileet meidän koulun teollisen muotoilun opiskelijoille, joten pitäähän sitä nyt vähän olla. Ikäänkuin en muuten muka olisi ottanut. Täällä Vallilassa on kyllä todella kaunista nyt kesän kynnyksellä, rakastun tähän paikkaan joka päivä enemmän. Ei olisi enää Kallioon paluuta, tämä on enemmän mua varten. Ihanaa perjantaita kaikille!

LIVING ROOM

Olohuone on edennyt sitten viime näkemän aika hyvin, joten tässäpä olisi todistusaineistoa sen nykyisestä tilanteesta! Huone tulee kyllä vielä muuttumaan jonkin verran, vähän teollisempaan ja rajumpaan suuntaan. Sitä varten tarvitaan mattoa, teollista jalkalamppua sohvan viereen, Bourgien myymistä, taulujen vaihtamista noiden papereiden tilalle sekä työpöydän valmiiksi saamista. Mutta keskitytään nyt tähän hetkeen. Sohvan päällinen on melkein valmis, ja arkunkin sain vihdoin maalattua aiemmin tällä viikolla. Olen ollut pääsiäisen jälkeen todella kiireinen koulun kanssa, lähes joka päivä on sekä aamu- että iltakursseja.. Brändistrategiaa, muotoilujohtamista, trendejä, yrityksen perustamista ja mitä lie. Aika pitkällä aletaan siis olemaan aiheiden kanssa, tuntuu siltä että kyllä mä olen jo aika paljon oppinut juttuja tässä opiskellessa!

Tulin tosiaan eräänä iltana koulun jälkeen kotiin, ja vaikka olinkin ihan poikki, niin päätin vihdoinkin tarttua härkää sarvista ja maalata arkun loppuun. Sudin isohkon pensselin kanssa monta tuntia, ja sain kuin sainkin arkun valkoiseksi. Se on nyt viimeistelyä vaille valmis, kaikki nuo yksityiskohdat kaipaavat vielä pientä pensseliä ja tarkkaa kättä, mutta kauempaa se näyttää jo ihan valmiilta. Olen tyytyväinen lopputulokseen, arkku on nyt paljon enemmän  mieleeni valkoisena kuin mitä se oli tummana. Metalliset yksityiskohdat korostuvat hienosti ja valkoinen väri vaikuttaa koko huoneen yleisilmeeseen vaalentavasti.

Äitini on käynyt täällä aina silloin tällöin iltaisin ompelemassa sohvaa eteenpäin, ja nyt ollaan siinä vaiheessa että se näyttää valmiilta. Vähän hiomista sekin vielä kaipaa, joten ajattelin että käyn sitten sohvan kimppuun kunnolla täällä blogin puolella vasta sitten kun se on ihan valmis. Se koostuu paloista ja ollaan mietitty siihen hyviä ratkaisuja, joiden avulla sohva on helppo pestä. Kaikenmaailman tarra- ja nappikiinnityksiä sekä käännettäviä kohtia. Mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Olen varma, että sohva näyttää joidenkin silmään liiankin ruttuiselta, mutta itse tykkään kovasti sen rennosta fiiliksestä. Siitä tuli aikalailla juuri semmoinen kuin suunnittelinkin! Täältä voit vilkaista sohvasuunnitelmani, jonka pohjalta lähdettiin tekemään hommia.

Haluaisin olkkariin jonkun isomman huonekasvin, mieluiten semmoisen pidempivartisen puuntapaisen. Jonkin vähän omituisen tapauksen. Mutta budjettiratkaisuna olen toistaiseksi vain kuskannut pihalta oksia kotiin, ja kyllähän sekin näyttää kivalta kun tökkää pari oksaa maljakkoon. Ensi kerralla voisin poimia vielä pidempiä oksia.

Nyt pääsin vihdoin toteuttamaan "haaveeni" marokkolaisesta tarjottimesta valkoiseksi maalatun arkun päällä! Jes! Sehän näyttää just siltä kuin pitikin, eli mukavan orientaaliselta.

Itse värjäämäni sohvatyyny uppoaa harmaiden kankaiden väliin aika hyvin, mutta tummempi pää erottaa sen sohvakankaasta. En uskalla pestä sitä koska ne pienemmät tyynyt menettivät aika pahasti väriä pesussa. Harmittaa, mutta ei voi mitään. Onneksi tuo ei ole juurikaan likaantunut vielä. Ja voihan niitä uudelleenkin dippailla väriin...

Semmoista olohuonehölinää tällä kertaa. Mitäs tykkäätte muutoksista? Täältä vanhemmasta postauksesta löytyy kuva olkkarista pari kuukautta sitten, ja aika erilaiselta näytti silloin. Nyt on mukavan kesäistä ja vaaleaa, voin kuvitella että talveksi sitten laitetaan tummempaa mattoa ja verhojakin ikkunaan. Olisiko joku muuten kiinnostunut tuon mustan Kartell Bourgien ostamisesta? Laita sähköpostia minulle jos haluat lisäkuvia. Nyt pitää lähteä töihin ja siitä sitten iltakouluun esittelemään Kekkilän brändistrategiaa! Lupaan kiristää bloggaustahtia heti kun kiire hellittää, viimeistään kesäkuun alusta siis.

ON THE ROOFTOP

Tällä kertaa vähän sotkuisempaa meininkiä. Kävin kuvailemassa erään opiskelija-asuntolan katolla eilen, oli vissiin ollut hyvät bileet. Hienot näkymät ja upea paikka, vaikka itse ehkä sisustaisin hieman eri tavalla jos tuo olisi oma kattoterassini hehe.

SUMMER BALCONY

Aurinkorasvan tuoksua, rakennustyömaan meteliä, otsalle tuulenvireessä karkaileva otsahius, hetkittäin jopa paahtavan kuuma aurinko, paljaat varpaat ja hymy korvissa asti. Menin ja otin tuuletusparvekkeen haltuun! (Hehheh katsokaa mikä ilme Lululla kuvassa. Kunnon rovasti.)

Jos ei ole kämpässä omaa parveketta, niin ei muutakuin tuoli ja pikkupöytä kainaloon ja talon yleiset tilat käyttöön. Aurinko porottaa tänään ensimmäistä kertaa niin lämpimästi, että tuotahan erehtyy luulemaan kesäksi. Kiskaisin siis kesämekon päälleni, uusimman Dekon mukaan ja juomiksi vadelmasmoothieta sekä kahvia. Nautin olostani kovasti, enkä varmasti aio häiriintyä siitä että muut talossa asuvat saattavat kummeksua toimintaani. Heiluttelin varpaita ilmassa ja naureskelin elämän ihanuudelle! Kuulostipa hieman kliseiseltä, mutta ihan oikeasti olin niin fiiliksissäni että nauroin itsekseni :D Ei se kesä olisi yhtään näin mahtava jos sitä ei joutuisi aina ensin odottamaan.

Uudet aurinkolasit nenällä sai hyvin lueskeltua lehteä, vaikka välillä otin lasit pois nokalta saadakseni pisamia lisää. Silloin vain suljin silmäni ja kohotin kasvoni aurinkoa kohti. Enkä kyllä varmasti aio potea huonoa omaatuntoa siitä että oikeasti sillä hetkellä olisi pitänyt olla kotona tekemässä koulujuttuja, hyi että, en varmasti. Minä elän hetkessä.

Sain sujautettua jalkaankin ensimmäistä kertaa tänä kesänä maailman parhaat kesätossut. Niissä on olkipohja, joka tuntuu ihanalta jalkapohjia vasten. Ostin tossut pari vuotta sitten Hangosta.

Uusimmassa Dekossa on taas loistojuttuja, pari ihan mun makuun menevää kotia. Voisinkin niistä pistää kuvia tänne vielä erikseen, varsinkin tuossa kuvassa näkyvä juttu on kiertänyt netissä jo pidempään.

Summer is finally here! We don't have own balcony in our apartment, but when you can use public spaces, who needs own? I carried little table and chair few steps from our door and made my own summer balcony. For the first time sun is shining so warmly that I could pull on my summer dress and enjoy the sun. This will be my favourite spot!

Ps. Listen up my fav song atm  here to get in the right mood! :)

PAPERIKASSITELINEEN MUODONMUUTOS

Päätin hieman uudistaa vanhan paperikassitelineen väriä. Ennen ah-niin-ihana pinkki ei enää kauheasti innostanut, joten tartuin jälleen kerran parhaaseen ystävääni spraymaaliin. Hoidin homman koulun tiloissa, jossa on mukava ilmastoitu maalauskoppi. Putsasin ensin telineen kauttaaltaan tinnerillä, jonka jälkeen hioin maalipinnan rikki teräsvillalla.

Alunperin meinasin hiekkapuhaltaa telineen teräspinnan vain esiin, mutta päädyin sittenkin maalaamaan sen kupariseksi ylijääneellä maalilla. Voinhan sitten kupariin kyllästyttyäni hiekkapuhaltaa sen, tai maalata jollain muulla värillä. Näissä metallisissa esineissä on kyllä se hyvä puoli, että niiden väriä voi vaihtaa helposti. Vaan mitäs sinä tuumaat tästä värivalinnasta? Vieläkö kupari jaksaa innostaa vai alkaako se jo olla mennen talven lumia? Mun mielestä se passaa aika kivasti valkoisen paperikassin ja puisen lattian kanssa. Ja kun samassa huonessa on vielä se viime postauksessa nähty tuhannen ja yhden yön kannu, niin siinähän meillä on oiva väripari.

Muutenkin tuo Everyday Designin teline kasseineen on tosi kätevä, siihen me kerätään kaikki lehti- ja pahviroskat. Pitäisi kylläkin hommata siihen sellainen juuttikankainen pussi, koska tuota paperista on aika hankala sateella käydä tyhjentämässä. Eikä tuota valkoista oikein viitsi maahankaan laskea, joten hankalaksi menee. Mutta ollaan me silti pari vuotta sen kanssa jo selvitty, pussia vaihtamalla silloin tällöin.

I decided to change the colour of my paper bag holder. It used to be cute pink, but nowadays the colour doesn't inspire me as much as it used to. So I painted it in school, where we have excellent space to do our own projects. First I was about to sandblow the holder, when it's natural metallic colour would have came out. But then I thought I could do it later as well. I had some left over copper paint, and wanted to use it.

TAIKALAMPPU

Hyvää perjantai-iltaa itse kullekin! Täällä on ollut vähän blogitaukoa hullun kiireen takia, mutta nyt vihdoin pääsin hieman koneen äärelle uusien kuvien kanssa. Kävin tänään koulun jälkeen Lulun kanssa kävelyllä Vallilan siirtolapuutarhassa, ja siitä inspiroituneena kaipasin hieman uutta kasvustoa meille sisälle. Nappasin terttuseljan oksan jostain pöpeliköstä mukaan (en sieltä siirtolapuutarhasta kuitenkaan) koska se näytti aika kivalta.

Mietiskelin siinä kotiinpäin kävellessäni että mihinköhän maljakkoon sen oikein tökkäisin, mutta koska meillä on vain yksi maljakko jota käytetään myös vesikannuna, kaipasin jotain uutta. Olin parin viikon ajan tsekkaillut meidän läheisen kirpparin ikkunassa olevaa tarjotin + kannu -settiä, ja nyt menin taas tiiraamaan niitä. Ja siellähän ne edelleen olivat. Mielessäni on siintänyt mielikuva marokkolaisesta hopeisesta tarjottimesta olkkarin  valkoisen arkun päällä, ja tämän yksilön värikkyys oli hieman arveluttanut. Mutta nyt kun huomasin palaavani yhä uudelleen ja uudelleen saman tarjottimen äärelle, niin kyllä siinä jotain houkuttelevaa täytyi olla. Päätin siis ostaa sen. Kannu sopii täydellisesti kukkamaljakoksi seljankukille, ja ehkä siitä voi teetäkin tarjoilla jos pesen sen kunnolla. Jotain munakuppeja / teekupposiakin tuli mukana, joten miksikäs ei!

Ja nyt kun toin setin kotiin, olen aivan ihastuksissani! Sehän on ihan täydellinen. En tiedä mitään sen alkuperästä, mutta kyllä astiat näyttävät mukavan kuluneilta ainakin. Tarjotin tulee näyttämään tosi hyvältä olkkarin arkun päällä kynttilöiden kanssa hih. Nuo osaset toimivat varmasti hyvin sekä yhdessä että erikseen.

IHANIA OLOHUONEITA

Kuva: Vosgesparis

Voisin jakaa hieman inspiraatiokuvia vaihteen vuoksi. Tässä kaksi kuvaa erilaisista olohuoneista, joista molemmista tykkään kovasti. Toinen on vaalea ja toinen tumma. Ylemmässä kuvassa ihastuin stailauksen rentouteen ja ihanaan valkoisuuteen. Piristävä tujaus pinkkiä näyttää yllättävän hyvältä, ottaen huomioon että koitan juuri epätoivoisesti päästä eroon oman kotini vaaleanpunaisista kalusteista. Mutta ehkä jujuna onkin se, että vaaleanpunainen toimii kokovaaleassa paremmin kuin kodissa, jossa on puun väriset lankkulattiat. Se vaikuttaa paljon koko kodin yleisilmeeseen ja siihen mitä värejä lattiaan voi yhdistellä. Nuo oksat maljakossa näyttävät tosi kivoilta, samoin rento lehtikasa ja monta pientä erilaista sohvapöytää toisiinsa yhdistettynä. Tosi raikas ja keväinen kokonaisuus.

Kuva: Design and form

Tässä tummemmassa olkkarissa oikeastaan huomioni kiinnitti lähinnä tuo taulu. Näitä molempia kuvia oikeastaan yhdistävät suuret taulut sohvan takana, ja luulenpa että maalaan kotiin jonkun ison taulun näistä inspiroituneena! Siis sen pitää olla jättimäinen. Tai sitten pari erikokoista. Muuta kivaa tässä olkkarissa ovat ruskea nahkasohva, teollinen meininki ja osb-levystä tehty keittiön pöytätaso. Taidan käyttää samaa materiaalia työpöytään.


I wanted to share these two lovely living rooms that inspired me. In the first picture I love basically the relaxed styling and light spring colours. On the second living room my favourite thing is that giant painting which makes the whole thing. Probably I'm going to paint some big painting for our home as well! 

SOHVATYYNYT VALMIIT

Kerroinkin aiemmin suunnitelmistani sohvan uudelleenpäällystämisen suhteen, ja projekti on nyt puolivälissä. Sohvatyynyt on ommeltu valmiiksi, ja itse sohvasta puuttuu enää iso pellavahuppu. Senkin pitäisi valmistua tämän viikon puolella, joten kohtahan meillä on uusi sohva täällä, jes! Tyynyistä tuli juuri sellaiset kuin olinkin suunnitellut, kiitos taitavan äitini joka hoitaa ompelutyön puolestani.

Täydellinen  harmaa pellavakangas löytyi Ikeasta. Siinä oli kohdillaan hinta. Äitini arvioi sohvaan menevän kangasta noin 13m ja semmoinen pätkä kangasta kustansi kohtuullisen 104€. Kangas käytettiin pesulassa ennen ompelemista, ja se kutistui noin metrin verran. Sen pitäisi silti riittää sohvaan edelleen. Tämä oli tärkeä vaihe sen takia, että kun jatkossa pesen sohvanpäällistä, se ei kutistu liian pieneksi. Kangas tiivistyi myös pesussa mukavasti, ja se tuntuu vain entistä paremmalta nyt.

Kangas on sen verran paksua että se peittää hyvin allaolevan kirjavan kankaan kokonaan ja kestää varmasti kulutusta aika hyvin.

Ja siinä ne nyt ovat paikoillaan! Leveiden reunusten ansiosta tyynyt tuntuvat nyt paljon isommilta ja koko sohvasta tulee varmasti muhkumman näköinen valmiina, mutta sepä ei haittaa ollenkaan tilavan olohuoneen ansiosta. Tarvittaessa voidaan myös pitää sohvalla neljää tyynyä entisen viiden sijaan, jos lopputulos tuntuu liian ahtaalta.

Selkätyynyissä on vetoketjut, joten päälliset on helppo irroittaa ja heittää koneeseen. Inspiraationa olleessa Dieselin sohvassa on jujuna saumat, jotka menevät sohvassa yllättävissä kohdissa. Samaa fiilistä on nyt näissä vetoketjun saumoissa, jotka voi mielestäni hyvin kääntää myös näkyvälle puolelle ja kääntää tyynyt vielä niin että saumat menevät sikin sokin. Mitä rennompi kokonaisuus, sitä parempi!

Tässä vielä kunnon lähikuvaa kankaasta, joka on livenä paljon hienompi kuin siinä Ikean sivuilla olleessa kuvassa jonka viimeksi liitin mukaan sohvasuunnitelmapostaukseen.

Ja koska meillä on yksi tämmöinen karvainen kamu, niin se pitää tietysti ottaa huomioon. Vaalea yksivärinen kangas + koira? Voiko tämä onnistua? Kyllä. Lulun tassut pestään joka kerta ulkoilutuksen jälkeen ja lisäksi me suunnitellaan sohvan istuinosaan joku helposti irroitettava lisäosa, jota voi pestä aina tarvittaessa! Raportoin siitä sitten lisää kun huppu ja tämä mysteerinen lisälerpuke ovat valmiit. Minä en nimittäin enää aio sietää tuollaista ylirumaa kangasta vain sen takia että siinä ei lika näkyisi. Kaikkeen on olemassa ratkaisu. Ja se ratkaisu ei ole koiran sohvalle pääsyn kieltäminen, koska me tykätään hengailla yhdessä perhekasassa! Ja koska Lulu on liian söpö. Vaan mitäs tuumaatte tyynyistä?


Project sofa is getting there. I mean, the sofa pillows are ready now and only thing missing is rest of the upholstery. Haha so there is still quite a lot of work but it will be ready during this week. My talented and very kind mom is doing the sewing for me, and a perfect fabric was found from Ikea. I'm very excited about the project and I'm sure that the sofa will be so cool!