.jpg)
Kaikki kalliolaiset ainakin tietää tämän talon. Se on vaaleanpunainen, jokaisen tytön unelma. Kyllä minäkin tuolla haluaisin asua, Karhupuiston kulmalla kirkon vieressä. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin ihan tuossa vieressähän minä nyt asun, mutta harmaa laatikkotalo on aivan eri maailmasta kuin tuo kaunotar.
.jpg)
Talo on rakennettu vuonna 1907, siinä on viisi kerrosta ja isoin asunto on 83m2 kokoinen. Kaikken pienin huoneisto taas on vain 16m2. 50 neliöinen kaksio tuosta talosta maksaisi noin 245 244 €. (Täältä löytyivät nämä tiedot) Aika kallista. Mutta saahan sitä aina haaveilla. Minä asuisin tuolla ylimmässä kerroksessa tornin kohdalla! Pyöreässä ikkunaerkkerissä olisi ihana vintagenojatuoli, pieni kaunis sohvapöytä ja lukuvalo. Siinä lukisin kirjoja, tai oikeastaan jos nyt tarkkoja ollaan, niin varmaan istuisin läppärin kanssa ja katsoisin jotain kivaa ohjelmaa, kuten Girlsiä. Ikkunoissa saattaisi olla valkoiset harsoverhot ja ikkunalaudalla kynttilöitä. Tai sitten nurkkaus olisi pyhitetty vain tyynyille. Itämaiselle paksulle matolle ja istumatyynyille joiden päällä olisi mukava loikoilla ja syödä hedelmiä, juoda teetä ja poltella makutupakkaa koristeellisesta piipusta jonkun kaverin kanssa.
.jpg)
Minkähänlaista porukkaa tuolla asuu?
Kolmannessa kerroksessa ikkunasta katselee ulos 76-vuotias pappa. Ikkunalaudalla on kissa ja rönsyilevä huonekasvi. Aamuisin hän herää aina seitsemältä, keittää kaasuliedellä aamukahvit pannujauhatuksella ja katsoo ykköseltä uutiset. Sitten hän kiristää henkselit ja lähtee Hakaniemen halliin ostoksille. Ostettuaan silakoita, voita ja tupakkaa hän kiipeää mäen ylös takaisin kotiinsa. Hän on kovin reipas.
.jpg)
Viidennessä kerroksessa asuu viisikymppinen rouva, joka tykkää matkustella ja keräillä matkamuistoja kotinsa seinille. Italia on hänen lempikohteensa, ja sieltä hän on ottanutkin vaikutteita sisustukseensa. Kesäisin hän kutsuu kylään ystäviään, ja he juovat viiniä parvekkeella ilta-auringossa. Kirkon kellot lyövät tasatunnein ja tuovat mieleen Firenzen vuodet.
Minkälaisia tyyppejä te kuvittelette tuolla asuvan? Kertokaahan pieniä tarinoita lauantain kunniaksi! Toki myös oikeat tarinat kelpaavat, jos tiedätte ketä tuolla asuu.
The most beautiful house in the neigbourhood. In the other side of the road is located a church. I would love to be living in the fifth floor, in the corner apartment with rounded window bay. With little imagination, I can almost see an old but still cheerful man in the window. With his cat and too many plants. Every morning he wakes up at seven a clock and makes a cup of coffee. After that he walks downhill to the old market place to do some shopping.
Minkälaisia tyyppejä te kuvittelette tuolla asuvan? Kertokaahan pieniä tarinoita lauantain kunniaksi! Toki myös oikeat tarinat kelpaavat, jos tiedätte ketä tuolla asuu.
The most beautiful house in the neigbourhood. In the other side of the road is located a church. I would love to be living in the fifth floor, in the corner apartment with rounded window bay. With little imagination, I can almost see an old but still cheerful man in the window. With his cat and too many plants. Every morning he wakes up at seven a clock and makes a cup of coffee. After that he walks downhill to the old market place to do some shopping.
Talo on tietenkin tuttu! Ikinä en ole päässyt sisällä oikeasti käymään, mutta pari kertaa olen "vieraillut" asunnoissa sisustuslehtien kautta.
VastaaPoistaYläkerroksien parvekkeellisessä kaksiossa asui nuori pariskunta, joka söi aamupalaa partsilla kaunis Kallion kirkko taustalla.
Ekaa kerrosta olen ihaillut lehtien sivuilla useamman kerran. Kolme asuntoa omistaa kuvataiteilija, joka on haaveillut pienten asuntojen yhdistämisestä. Oli kuitenkin päätynyt pitämään ne vielä erillään, yksi muodosti asunnnon, toinen ateljén ja kolmas taisi olla olla vuokrattuna odottaen lapsen kasvamista. Asunto oli tosi jännä, kuvastaa varmasti asujaansa, keskellä asuntoa erikoinen parviratkaisu. Tämä taitaa vilahtaa aika helposti ikkunastakin =)
Nämä lehtijutut ovat jääneet mieleen, koska vieressä asuvana myös minä olen ihaillut taloa jo sen kymmenisen vuotta kun täällä on tullut pyörittyä!
Aijaa, toi kuvataiteilja sopiikin täydellisesti kuvaan! :) Missähän lehdessä noita juttuja on ollut, muistatko yhtään? Tai ehkä menen illansuussa hiippailemaan ja kurkkimaan sisään haha.
PoistaEn kyllä muista tarkasti. Mutta muutaman vuoden sisään ja lehtinä varmaankin Gloria ja Koti & Keittiö. Ehkä :)
PoistaIhantolan (siis tää taloyhtiö) 100 vuotisjuhlia vietetiin muuten asukkaiden kesken tämän samaisen taiteilijan ateljéssa. Tämäkin on bongattu jostain lehdestä :)
Eikö se oo myös kiva, että asuu tuossa vieressä ja ehkä jopa ikkunasta saa katsella tuota taloa? Koska jos asuisit oikeasti siinä niin sitten katselisit sitä harmaata laatikkotaloa tuon upeuden sijaan ;)
VastaaPoistaNo ei se valitettavasti näy meidän ikkunasta, ollaan vähän toiseen suuntaan ja toisella laidalla puistoa.. :) Mutta kyllä tuo on sisältäkin sen verran hieno vanha talo, ettei se olisi ollenkaan sama asia asua laatikossa kuin tuossa! Mieluummin kattelisin laatikkoa ja nauttisin korkeista huoneista, lankkulattioista ja pyöreästä ikkunaerkkeristä heh.
PoistaIhan totta kyllä, kateushan siinä omassa laatikossa iskisi :--)
PoistaOlin syksyllä Helsingissä ja eräs ystäväni myös asuu tuon talon lähettyvillä, joten käytiin tuota ihastelemassa. En vain oikein tiedä onko tuossa jo vähän liikaa kaikkea vai ei. Mutta kaunis talo! En pistäisi hanttiin, jos siinä asuisin.
VastaaPoistaEi mun mielestä ole liikaa mitään, varsinkaan kun tuo on yksittäinen talo vain :) Jos noita olisi koko kortteli täynnä siis sitten ehkä :D Kyllähän tuolla asustelisi
PoistaUpea ja omaperäinen postaus!!!
VastaaPoistaNiinkö, kiitos! :)
PoistaMä olin kanssa sanomassa, että asuisin mielummin tuota taloa vastapäätä, kuin siinä :) Jotta saisin ihastella sitä ikkunoistani.
VastaaPoistaHeh vai niin. Mulle on kovin tärkeää myös se, millainen asunto on sisältä.. :) Jos vastapäätä olisi vanha talo lankkulattioilla, korkeilla valoisilla huoneilla ja ikkunaerkkereillä, niin kyllähän siinäkin kelpaisi asustella ja ihastella ikkunasta kaunista prinsessataloa.
PoistaIhana teksti! :--) Kuvittelisin että jossain asunnossa asuu hieno vanha taiteilijarouva, joka punaa huulensa joka päivä, ja joka pyytää säännöllisesti ystävättäriään kylään ja sitten he maalailevat, neulovat ja keskustelevat kirjoista yhdessä. Keittävät teetä ja semmosta.
VastaaPoistaVoi että, miks nykysin ei voida enää rakentaa tuollasia taloja?
Kiitos! :) Hih, ensimmäinen kommentoija kertoikin että siellä talossa asuu vanha taiteilijarouva! Joten aika hyvin osuu toi sun mielikuva yksiin todellisuuden kanssa. No sanopa muuta, rakennettais ees muutamia tuollaisia, mutta kun ei.. Harmaata neliötä vaan, jollain rumilla bauhaus-tehosteväreillä korostettuina.
PoistaTähän vielä ekalta kommentoijalta, että kyseessä on kyllä nuorehko 45vee taiteilija, käsittääkseni naimaton =)
PoistaMinä ja isä jaäiti asuttiin tuolla 10 vuotta sitten, äitini kuoltua muutettiin kuitenkin tänne punavuoreen. kaunis talo, aina joskus kaipaan tuonne lapsuudenkotiin :)
VastaaPoistaAi niinkö, millainen koti teillä oli siinä? :) Ikävä kuulla että äitisi kuoli :(
PoistaEläkkeelle jäänyt kirjastonjohtajatar istuu aamukahvilla kesäisenä lauantaina, kissa vieressä kehräten. Kirjahyllyssä edesmenneen aviomiehensä kuva. Viereisessä asunnossa asuu hänen veljenpoikansa perheineen, jo isommat lapset, jo pesästä pois muuttaneet. Kenkätehtaan johtajatar, hänkin jo eläkeläinen asuu miehensä kanssa viereisessä rapussa. Sinkkumies, joka ei ole paljon edes kotona, tekee jotain epämääräistä, mutta kannattavaa bisnestä. Aviovaimoa yhä etsii, mutta ei ole löytänyt. Tykkään leikkiä tarinoilla ja miettiä kulissien takana tapahtuvaa. Ihana talo.
VastaaPoistaIhana postaus ja ihana talo! Mä luulen, että tuolla asuu onnellisia ihmisiä. :)
VastaaPoistaKiitos! :) No toivottavasti asuu, puitteet ainakin ovat kunnossa.
PoistaIhana kirjoitus! Tuo on meidänkin haavetalo, olisi ihanaa asua niin että ikkunat avautuisi sinne kirkon suuntaan, sillä puolella taloa on jotenkin niin seesteisen tuntuista. :) Voisin kuvitella tuonne huoneen mikä olisi lattiasta kattoon kirjahyllyä, pienet puiset tikkaat joilla joku keikkuisi valiten kirjaa luettavaksi, jalkalampun ja vanhan kuluneen nahkanojatuolin, ehkä pienen pöydän jolla olisi berliininmunkki..
VastaaPoista-Kitty
Ihania mielikuvia säkin herätit :) Tuo on kyllä varmasti todella monen haavetalo, jossain iltapäivälehden jutussakin se oli äänestetty halutuimmaksi taloksi Helsingissä!
PoistaHaha! Meikän naapuritalo! Mulla on ikkuna sisäpihalle, ja taloni ja Kallion kauneimman talon sisäpihat erottaa vain kiviaita, joten mulla on hyvä tarkkailuspotti. Joten voin kertoa, että tässä talossa asuu mm. n. 35-40 vuotias mies, joka kuntoilee joskus kuntopyörällä ja keski-iän ylittänyt pariskunta, joka kesäisin juo aamukahvit ja lukee Hesarin tuuletusparvekkeella. Lapsiperheitäkin asuu, sillä yksi huone näyttää olevan täynnä pehmoleluja. :)
VastaaPoistat: Kyylä naapurista :--D
Loistavaa! Muiden vakoilu on välillä ihan hauskaa puuhaa ;)
PoistaKaverin äiti assuupi tuolla! Kaveri sanoi, että maailman ihanin paikka asua. Uskon!
VastaaPoistaUskon minäkin! :)
PoistaMä kävin joskus 1,5 vuotta sitten yksiön asuntonäytössä tuossa talossa ja oisin antanut vaikka oikean käteni, jos olisin sen asunnon saanut. Ihan mieletön valkoiseksi rempattu kämppä lankkulattioineen. Oih ja voih. Olin ensimmäisenä juttusilla vuokraemännän kanssa mutta vissiin sit liian innokas kun meni asunto sivusuun.
VastaaPoistaVoi ei, tosi harmi ettet saanu sitä! Voin vaan kuvitella miten kauheeta se on että unelmakämppä menee sivu suun ;< Kuulostaa nimittäin ihanalta asunnolta.
PoistaAsuttiin tuolla 9kk muutama vuosi sitten!Viidennessä kerroksessa,tornien välissä.Kolmelasinen iso ikkuna suoraan palolaitokselle päin oli makuuhuone,sängyn pääty oli ikkunan edessä,silmät kun avasi niin näkyi taivas.Vasemman puoleinen erkkeri oli meidän,oikea jäi naapurin puolelle.Erkkerissä oli nojatuoli ja leveillä ikkunalaudoilla kynttilöitä.Erkkerin vieressä oli vielä pikkuinen ikkuna korkeammalla,syvällä paksujen seinien sisällä.Vanhat lankkulattiat,iso vihreä,koristeellinen kaakeliuuni,painavat vanhat ovet.Ja pikkuinen vessa mutta ok kokoinen kylppäri.Mutta keittiö oli kamala koppi,L-mallinen ja vain yksi ihminen kerrallaan mahtui hivuttautumaan sinne.Joku tee-se-itse-nikkari oli omistanut sen aiemmin,rakentanut hassun puoliparven makkariin ja väliseinän keittiön ja olohuoneen välille,sellanen baaritiski siinä välissä,siis kurkistusaukko.Asuttiin siellä kun olin 25v ja just menty kihloihin ja muutettu Helsinkiin.Meillä ei ollut mitään tietoa töistä kun muutettiin,vain tuo asunto oli.Tutun tutun kautta 9kk ajaksi 500e kuukaudessa..Oli saanut perinnöksi asunnon muttei päässyt vielä itse muuttamaan joten makseltiin vain vastikkeet.Kannatti muuttaa vaikka tiedettiin vain väliaikaiseksi asunnoksi.Töitä löytyi ja elettiin nuorenparin arkea,syötiin pikkuisessa,persoonallisessa thaimaalaisessa Du Diissa Viidennellä linjalla ja haettiin lähes alakerrassa olleesta Makuunista säkit karkkia päälle.Siellä saatiin tietää esikoisen tulostakin.Sanoisin että aika onnellisia oltiin :) Ollaan edelleen mutta aika lailla on elämä muuttunut.Olen lapsena asunut puiston toisella laidalla muutaman vuoden,hyviä muistoja sieltäkin mutta aika eri genren talo tätä nykyä katsottuna.Täytyy laittaa omaan blogiin nää muistot myös,en ole pitkään aikaan ajatellu muuta kuin rintamamiestalon remonttia,vähän vaihtelua lukijoillekin :)
VastaaPoista