OLD DRAWER

Tämän lipaston isäni löysi keväällä kaatopaikalta retkottamasta, eikä hennonut jättää sitä sinne kuolemaan. Meillä taas oli pieni säilytystilan puute, ja mietinnässä että minkähän laatikoston sitä hommaisi. Mietin jo Ikeaa, ja sieltä semmoista puista laatikostoa jonka voisi maalata itse mieleisekseen, mutta kuitenkin vielä odotin sitä oikeaa. Sitten sain kuulla että tämmöinen ruskea puinen vanha lipasto olisi tarjolla, ja isäni lupasi sen meille tuparilahjaksi.

Laatikosto kävi läpi pienen muodonmuutoksen, vaikka alkuperäisessä asussaankin se olisi saattanut olla ihan passeli. Isäni oli ehtinyt hioa kahden laatikon etumuksesta jo lakkapintaa pois, sillä niihin oli liimattu tarroja ja tarrojen alle jäi selkeät tarrojen jäljet. Hän oli miettinyt laatikoston hiomista ja uudelleen lakkaamista. Itseäni ei niinkään häiritse epätasaisuus tai elämän jäljet joten otin lipaston käsittelyn hoitaakseni kesälomalla vanhempieni luona käydessäni, ja vaikka en yhtään tiennyt mitä sille tekisin, niin sormet syyhysivät päästä tekemään itse.

Hioin ensin hiekkapaperilla lakkapinnan pois, ja päätin siihen päälle maalata valkoisella kalkkimaalilla jota vanhemmiltani löytyi valmiina. Ajattelin että sudin sen eläväisillä  vedoilla ja kaunis valkoinen mattapinta sopisi hyvin laatikoston pintaan. Uusi lakkapinta kun ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta ja halusin käsitellä sen HETI niillä välineillä mitä löytyi valmiina. No siitähän tuli ihan kamala. Punertava maali tai lakka (tai mikä käsittely tuossa nyt onkaan) tuli heti kalkkimaalin läpi ja värjäsi koko laatikoston oranssihtavan vaaleanpunaiseksi. Mietin että hitto ei tätä kyllä tämmöiseksi voi jättää, ja muutenkin harmitti kun puun fiilis jäi maalin alle piiloon. Annoin sen kuivua yön yli ja seuraavana aamuna palasin laatikoston pariin ihmettelemään. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa hiomapaperi uudelleen kauniiseen käteen, ja hioa maalipinta pois. Mutta kuinka ollakaan, maali lähti juuri sopivasti pois, pureutuen täydellisesti epätasaisiin kohtiin. Puu tuli esiin maalin alta, pinta tuntuu samettisen sileältä ja sain käsin päättää jokaisen yksityiskohdan laatikoston pinnassa. Siitähän tulikin yllättäen juuri sopivan rosoinen yksityiskohta kotimme sisustukseen.

Alimmasta laatikosta puuttuivat vetimet, mutta laitoimme siihen isäni kanssa keittiöremontista yli jääneet juuri sopivan patinoituneet vetimet tilalle. Ne ovat vähän erilaiset, mutta väliäkö tuolla. Kunhan saa laatikon auki eikä lopputulos edes pistä silmään mitenkään.

Ihastelin laatikostoa ensimmäisen viikon ajan aina sen ohi mennessäni, ja rakastan sitä että juuri tämä lipasto päätyi meille. Sillä on nyt oma tarinansa, eikä kellään muulle ole samanlaista. Tämä on se oikea lipasto meille! Ja paikkansa se löysi olohuoneen nurkasta mallinuken vierestä.