BACHELOR OF CULTURE AND ARTS | MUOTOILIJA (AMK)

Valmistuin kesäkuun 9. päivä muotoilijaksi. Ajattelin nyt hieman kertoa että miten tähän pisteeseen olen päätynyt, matka ei nimittäin ole ollut mitenkään itsestäänselvä tai helppo. Tarina on ennemminkin pitkä ja polveileva. Eikä tämä etappi siltikään tunnu mitenkään erikoiselta, sillä tästähän kaikki vasta alkaa. Olen kuitenkin nyt meidän perheemme korkeiten koulutettu jäsen, joten kai tässä saa sentään vähän olla ylpeä itsestään ja saavutuksestaan.

Lukion suoritin neljässä vuodessa, sillä tokan vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä että tahti on liian kova. Kokeisiin pänttääminen ja lukio ylipäätään tuntuivat tylsiltä asioilta, ja olisinkin varmasti käynyt mieluummin jonkun ammattikoululinjan jos meille olisi yläasteella siitä yhtään enempää kerrottu. Sitä ei taidettu edes pitää vaihtoehtona, sillä lukio vain kuului käydä. Kauniaisten lukio oli meidän kodin lähellä, ja vaikken tuntenutkaan sopivani sinne burberry-huivien ja purjehdusseuralaisten pariin, niin kyllähän sieltä omat kaverit löytyivät. Valmistuin vuotta myöhemmin kuin muut yhtäaikaa kanssani aloittaneet, mutta pääasia oli se, että valmistuin keväällä 2007 ylioppilaaksi.

Lukion jälkeen en todellakaan tiennyt että mitä haluaisin opiskella. Jotain luovaa sen pitäisi olla, mutta mitä? Olin pienestä pitäen käynyt kuvataidekoulussa, ja kuviksen tunnit olivat suosikkejani. Sain lukiosta kuvataidediplominkin. Asuin siinä vaiheessa vielä kotona, ja päätin pitää välivuoden töissä käyden. Seuraavana keväänä hain vaatetuslinjalle ja tekstiilisuunnitteluun. Muoti kiinnosti, ja ajattelin että ehkä se voisi olla juttuni. Kävin Metropoliassa tekstiililinjan pääsykokeissa, mutta en päässyt mihinkään sisään.

Toinen välivuosi siis edessä. Lisää töitä ja oman alan etsimistä. Muutin pois kotoota, yhteen entisen poikaystävän kanssa ja pääsin sisustelemaan ensimmäistä kertaa omaa kotia. Toinen vuosi vierähti ja pääsykokeet kuumottelivat taas mielessä. Tuntui siltä etten oikein saanut otetta mistään alasta, mikään ei ollut minua varten. Kauppakorkeakoulut ja muut semmoiset eivät edes olleet vaihtoehto, mutta ehdottomasti ajattelin opiskelevani vielä lisää. Vaikka olenkin aina tykännyt lukea kirjoja, niin yliopistot eivät kiinnostaneet, vaan ammattikorkeakoulun puolelta sen linjan piti löytyä. Pistin taas hakuja umpimähkään johonkin, ja taisin käydä jossain pääsykokeissakin mutta en päässyt edelleenkään mihinkään.

Vanhempani päättivät auttaa minua siinä vaiheessa, ja patistivat hakemaan Turun Amk:n järjestämälle Sisustusassistentin linjalle, joka järjestettiin Pasilassa. Koulu oli maksullinen, ja kesti 9kk. Siinä kurssin ohella kävin edelleen töissä, erosin poikaystävästä, muutin takaisin kotiin hetkeksi, etsin uutta asuntoa ja innostuin sisustamisesta. Muutin ensimmäiseen omaan yksiöön, aloin seurustelemaan Markin kanssa ja hommasin koiran. Suoritin kurssin loppuun ja sain paperit ulos joulukuun alussa 2009. Uutta intoa puhkuen arvelin että näillä eväillä kyllä pääsen seuraavana keväänä johonkin kouluun! Päätin hakea sisustussuunnittelua opiskelemaan.

Lukion aikaiset kesätyöt ja välivuosien muut hommat ovat olleet ehdottoman tärkeitä työkokemuksia, sillä jostain sitä on aina aloitettava. Monenlaiset duunarihommat on tullut koluttua läpi: jätskikioskin myyjä, kaupan kassa, hyllyttäjä, kylmäosaston täyttäjä, toimistosiivoaja, toimistoassistentti, R-kioskin myyjä, huoltoasematyöntekijä, henkilökohtainen avustaja jne ovat olleet nimikkeitäni. Silloin vuonna 2009 perustin myös vanhan blogini, ja se harrastus on roikkunut elämässäni siitä lähtien.

Noh, nyt päästään vasta asiaan, eli siihen miten päädyin opiskelemaan muotoilua. Se oli nimittäin vahinko. Kolmantena keväänä paloin halusta päästä opiskelemaan lisää, ja hain Metropoliaan kolmelle eri linjalle. Ykkösenä oli Sisustussuunnittelu, toista ja kolmatta en muista. Neljänneksi piti keksiä vielä joku, ja löysin Joensuusta sisustussuunnittelulinjan, jossa opiskelu tapahtuisi etäopiskeluna. Se oli vasta neljäs vaihtoehto joten en sen kummemmin siihen ajatusta pistänyt. Lahden muotoiluinstituutti ja Taik toki kiinnostivat kovasti, mutta minusta tuntui etten ollut niihin tarpeeksi hyvä joten halusin pelata varman päälle. Vaan kuinkas sitten kävikään, unohdin täyttää Metropolian sivuilla erillisen perustietolomakkeen, joka piti yhteishaun lisäksi täyttää. Yhtään kolmesta hakuvaihtoehdostani ei siis otettu huomioon, vaan olinkin hakenut ainoastaan sinne Joensuuhun. Uskomatonta sähläystä.

Sain kutsun pääsykokeisiin, ja me tehtiin Markin kanssa pieni roadtrippi Joensuuhun. Paikan päälle päästyäni minulle selvisi etten ollutkaan hakenut sisustussuunnittelua etänä opiskelemaan, vaan paikan päällä tapahtuvalle teollisen muotoilun linjalle. No niinpä tietysti, enpä kauheasti ollut keskittynyt siihen neljänteen vaihtoehtoon. Kokeisiin olin silti tullut 600km päähän, ja vaikkei minulla ollut mitään hajuakaan teollisesta muotoilusta, niin satuinpa sitten suorittamaan pääsykokeet sen verran kunnialla että pääsin sisään. Olimme puoli vuotta sitä ennen muuttaneet Markin kanssa yhteen, ja vuokranneet asunnon Kalliosta. Yhteinen koirakin löytyi, enkä koskaan ollut pitänyt itseäni kaukosuhdeihmisenä. Vaikka teollinen muotoilu ei suunnitelmiini ollutkaan kuulunut, niin olin vihdoinkin saanut itselleni opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta! Sitä tilaisuutta en todellakaan aikonut jättää väliin, joten päätin muuttaa Joensuuhun opiskelemaan. Oli vuosi 2010.

Sain kivan yksiön Joensuun keskustasta, ja elokuun puolivälissä muuttopäivänä satoi lunta. Siihen loppui kesä ja opiskelu uudessa kaupungissa alkoi. En tuntenut sieltä ketään, Helsinki oli tosi kaukana, talvi oli kylmä ja kaukosuhde rakoili. Olin silti innoissani, ja sain opiskelukavereita. Puutyöpajalla syntyi ensimmäinen suunnittelemani huonekalu, ja innostuin valokuvaamisesta. Bloggasin ahkerammin ja ilmeisesti hölmöilyni Joensuussa kiinnostivat aika monia, koska blogini kasvoi ja sain paljon lukijoita sen vuoden aikana.

En missään vaiheessa suunnitellut jääväni Joensuuhun, ja ensimmäisen vuoden loppupuolella ikävä Helsinkiin oli jo sen verran kova, että päätin muuttaa takaisin. Uran luominen sieltä käsin olisi ollut vaikeaa ja koko muu elämäni oli täällä. Hain siirtohaulla Metropoliaan teollisen muotoilun linjalle, ja luotin että vuoden opiskelleena minulla olisi hyvät eväät päästä kouluun. Kävin myös pääsykokeissa, sillä siirtohaun kautta koulun vaihtaminen ei ollut itsestäänselvyys. Muutin takaisin Helsinkiin ja etsittiin uusi kämppä jo ennen kuin sain tietää pääsinkö tänne kouluun, ja onneksi pääsin. En siirtohaun kautta, vaan pääsykokeiden ansiosta. Olin erittäin iloinen ja tuntui siltä että nyt homma alkaa menemään putkeen!

Me asuttiin Markin kanssa Kalliossa ja ensimmäinen kouluvuosi Metropoliassa oli yhtä kirimistä. Minua kohdeltiin kuin ensimmäisen vuoden opiskelijaa, mutta päätin että tällä kertaa suoritan opintoni siinä ihanneajassa. Neljä vuotta tuntui jo todella pitkältä ajalta, enkä halunnut kuluttaa koulun penkkiä yhtään sen pidempään. Laskeskelin että olisin 26 kun valmistuisin, ja se tuntui todella vanhalta. Sain hyväksiluettua suurimman osan jo käymistäni kursseista, mutta eroavaisuuksia opintosuunnitelmissa oli. Olin käynyt yhden kurssin sieltä, ja toisen täältä, ja koko loppuaikani koulussa oli yhtä pomppimista. Kävin kursseilla sekä oman vuosikurssini, aikuisten iltalinjan, että ylemmän vuosikurssin opiskelijoiden kanssa, jotta saisin poimittua kursseja mahdollisimman paljon ja pysyttyä neljän vuoden tahdissa. En oikein kuulunut millekään luokalle ja olin vähän musta lammas sisustussuuntaukseni kanssa.

Sain henkilökohtaista ohjausta ja tsemppausta teollisen muotoilun lehtorilta, joka sai minut ymmärtämään ettei minun tarvinnut olla kiinnostunut autoista tai ruuvien 3d-mallintamisesta opiskellakseni tällä linjalla. Sain kulkea omia polkujani ja suorittaa työharjoittelut Innossa ja Dekossa. Olin myös puolitoista vuotta töissä sisustuskaupassa. Kaikilla oli omat suuntautumisensa, ja se tästä tekikin mielenkiintoista. Välillä jotkut kurssit tuntuivat hankalilta, ja kerrankin lähdin ovet paukkuen 3d-tunnilta. Temperamenttini ansiosta saatan olla välillä hieman äkkipikainen, mutta sillä samalla sisulla väänsin teollisen muotoilun linjan läpi omalla tavallani. En ikinä voisi opiskella alaa, jossa on vain yksi totuus. Muotoilussa on yhtä monta tapaa tehdä asiat, kuin on muotoilijoitakin.

Neljän vuoden aikana hain edelleen paikkaani ja tuntuu että vasta tänä keväänä, tällä hetkellä vihdoin tiedän mitä haluan tehdä työkseni. Opiskelun lisäksi blogilla on ollut suuri vaikutus asiaan, ja tämän sisustusblogin perustaminen on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Tämä sulautuu yhdeksi urani kanssa. Olen kehittynyt paljon neljässä vuodessa ihmisenä, ja viimeisen vuoden aikana olen saanut mahtavia työmahdollisuuksia ja päässyt kurkistamaan työelämään ihan uudella tavalla. Haluan stailata, tehdä kuvauksia, lehtijuttuja ja sisustuksia tapahtumiin. Mikä tahansa designiin liittyvä kiinnostaa, ja perustan nyt toiminimen tätä kaikkea varten. Jos voin saada elantoni tekemällä mielenkiintoisia projekteja, niin kyllä sitä ainakin pitää yrittää. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä aio sitä sen kummemmin suunnitella pidemmällä tähtäimellä. Elämä vaan tapahtuu. Kovasti sen eteen pitää tietysti tehdä töitä, mutta eiköhän jotain siistiä ole silti luvassa, niin toivon. 

www.peetapeltola.com

Just a boring story about how I became me. ;)  Only finnish this time, sorry!