Tietoa mainostajalle ›

BACHELOR OF CULTURE AND ARTS | MUOTOILIJA (AMK)


Valmistuin kesäkuun 9. päivä muotoilijaksi. Ajattelin nyt hieman kertoa että miten tähän pisteeseen olen päätynyt, matka ei nimittäin ole ollut mitenkään itsestäänselvä tai helppo. Tarina on ennemminkin pitkä ja polveileva. Eikä tämä etappi siltikään tunnu mitenkään erikoiselta, sillä tästähän kaikki vasta alkaa. Olen kuitenkin nyt meidän perheemme korkeiten koulutettu jäsen, joten kai tässä saa sentään vähän olla ylpeä itsestään ja saavutuksestaan.

Lukion suoritin neljässä vuodessa, sillä tokan vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä että tahti on liian kova. Kokeisiin pänttääminen ja lukio ylipäätään tuntuivat tylsiltä asioilta, ja olisinkin varmasti käynyt mieluummin jonkun ammattikoululinjan jos meille olisi yläasteella siitä yhtään enempää kerrottu. Sitä ei taidettu edes pitää vaihtoehtona, sillä lukio vain kuului käydä. Kauniaisten lukio oli meidän kodin lähellä, ja vaikken tuntenutkaan sopivani sinne burberry-huivien ja purjehdusseuralaisten pariin, niin kyllähän sieltä omat kaverit löytyivät. Valmistuin vuotta myöhemmin kuin muut yhtäaikaa kanssani aloittaneet, mutta pääasia oli se, että valmistuin keväällä 2007 ylioppilaaksi.

Lukion jälkeen en todellakaan tiennyt että mitä haluaisin opiskella. Jotain luovaa sen pitäisi olla, mutta mitä? Olin pienestä pitäen käynyt kuvataidekoulussa, ja kuviksen tunnit olivat suosikkejani. Sain lukiosta kuvataidediplominkin. Asuin siinä vaiheessa vielä kotona, ja päätin pitää välivuoden töissä käyden. Seuraavana keväänä hain vaatetuslinjalle ja tekstiilisuunnitteluun. Muoti kiinnosti, ja ajattelin että ehkä se voisi olla juttuni. Kävin Metropoliassa tekstiililinjan pääsykokeissa, mutta en päässyt mihinkään sisään.

Toinen välivuosi siis edessä. Lisää töitä ja oman alan etsimistä. Muutin pois kotoota, yhteen entisen poikaystävän kanssa ja pääsin sisustelemaan ensimmäistä kertaa omaa kotia. Toinen vuosi vierähti ja pääsykokeet kuumottelivat taas mielessä. Tuntui siltä etten oikein saanut otetta mistään alasta, mikään ei ollut minua varten. Kauppakorkeakoulut ja muut semmoiset eivät edes olleet vaihtoehto, mutta ehdottomasti ajattelin opiskelevani vielä lisää. Vaikka olenkin aina tykännyt lukea kirjoja, niin yliopistot eivät kiinnostaneet, vaan ammattikorkeakoulun puolelta sen linjan piti löytyä. Pistin taas hakuja umpimähkään johonkin, ja taisin käydä jossain pääsykokeissakin mutta en päässyt edelleenkään mihinkään.

Vanhempani päättivät auttaa minua siinä vaiheessa, ja patistivat hakemaan Turun Amk:n järjestämälle Sisustusassistentin linjalle, joka järjestettiin Pasilassa. Koulu oli maksullinen, ja kesti 9kk. Siinä kurssin ohella kävin edelleen töissä, erosin poikaystävästä, muutin takaisin kotiin hetkeksi, etsin uutta asuntoa ja innostuin sisustamisesta. Muutin ensimmäiseen omaan yksiöön, aloin seurustelemaan Markin kanssa ja hommasin koiran. Suoritin kurssin loppuun ja sain paperit ulos joulukuun alussa 2009. Uutta intoa puhkuen arvelin että näillä eväillä kyllä pääsen seuraavana keväänä johonkin kouluun! Päätin hakea sisustussuunnittelua opiskelemaan.

Lukion aikaiset kesätyöt ja välivuosien muut hommat ovat olleet ehdottoman tärkeitä työkokemuksia, sillä jostain sitä on aina aloitettava. Monenlaiset duunarihommat on tullut koluttua läpi: jätskikioskin myyjä, kaupan kassa, hyllyttäjä, kylmäosaston täyttäjä, toimistosiivoaja, toimistoassistentti, R-kioskin myyjä, huoltoasematyöntekijä, henkilökohtainen avustaja jne ovat olleet nimikkeitäni. Silloin vuonna 2009 perustin myös vanhan blogini, ja se harrastus on roikkunut elämässäni siitä lähtien.

Noh, nyt päästään vasta asiaan, eli siihen miten päädyin opiskelemaan muotoilua. Se oli nimittäin vahinko. Kolmantena keväänä paloin halusta päästä opiskelemaan lisää, ja hain Metropoliaan kolmelle eri linjalle. Ykkösenä oli Sisustussuunnittelu, toista ja kolmatta en muista. Neljänneksi piti keksiä vielä joku, ja löysin Joensuusta sisustussuunnittelulinjan, jossa opiskelu tapahtuisi etäopiskeluna. Se oli vasta neljäs vaihtoehto joten en sen kummemmin siihen ajatusta pistänyt. Lahden muotoiluinstituutti ja Taik toki kiinnostivat kovasti, mutta minusta tuntui etten ollut niihin tarpeeksi hyvä joten halusin pelata varman päälle. Vaan kuinkas sitten kävikään, unohdin täyttää Metropolian sivuilla erillisen perustietolomakkeen, joka piti yhteishaun lisäksi täyttää. Yhtään kolmesta hakuvaihtoehdostani ei siis otettu huomioon, vaan olinkin hakenut ainoastaan sinne Joensuuhun. Uskomatonta sähläystä.

Sain kutsun pääsykokeisiin, ja me tehtiin Markin kanssa pieni roadtrippi Joensuuhun. Paikan päälle päästyäni minulle selvisi etten ollutkaan hakenut sisustussuunnittelua etänä opiskelemaan, vaan paikan päällä tapahtuvalle teollisen muotoilun linjalle. No niinpä tietysti, enpä kauheasti ollut keskittynyt siihen neljänteen vaihtoehtoon. Kokeisiin olin silti tullut 600km päähän, ja vaikkei minulla ollut mitään hajuakaan teollisesta muotoilusta, niin satuinpa sitten suorittamaan pääsykokeet sen verran kunnialla että pääsin sisään. Olimme puoli vuotta sitä ennen muuttaneet Markin kanssa yhteen, ja vuokranneet asunnon Kalliosta. Yhteinen koirakin löytyi, enkä koskaan ollut pitänyt itseäni kaukosuhdeihmisenä. Vaikka teollinen muotoilu ei suunnitelmiini ollutkaan kuulunut, niin olin vihdoinkin saanut itselleni opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta! Sitä tilaisuutta en todellakaan aikonut jättää väliin, joten päätin muuttaa Joensuuhun opiskelemaan. Oli vuosi 2010.

Sain kivan yksiön Joensuun keskustasta, ja elokuun puolivälissä muuttopäivänä satoi lunta. Siihen loppui kesä ja opiskelu uudessa kaupungissa alkoi. En tuntenut sieltä ketään, Helsinki oli tosi kaukana, talvi oli kylmä ja kaukosuhde rakoili. Olin silti innoissani, ja sain opiskelukavereita. Puutyöpajalla syntyi ensimmäinen suunnittelemani huonekalu, ja innostuin valokuvaamisesta. Bloggasin ahkerammin ja ilmeisesti hölmöilyni Joensuussa kiinnostivat aika monia, koska blogini kasvoi ja sain paljon lukijoita sen vuoden aikana.

En missään vaiheessa suunnitellut jääväni Joensuuhun, ja ensimmäisen vuoden loppupuolella ikävä Helsinkiin oli jo sen verran kova, että päätin muuttaa takaisin. Uran luominen sieltä käsin olisi ollut vaikeaa ja koko muu elämäni oli täällä. Hain siirtohaulla Metropoliaan teollisen muotoilun linjalle, ja luotin että vuoden opiskelleena minulla olisi hyvät eväät päästä kouluun. Kävin myös pääsykokeissa, sillä siirtohaun kautta koulun vaihtaminen ei ollut itsestäänselvyys. Muutin takaisin Helsinkiin ja etsittiin uusi kämppä jo ennen kuin sain tietää pääsinkö tänne kouluun, ja onneksi pääsin. En siirtohaun kautta, vaan pääsykokeiden ansiosta. Olin erittäin iloinen ja tuntui siltä että nyt homma alkaa menemään putkeen!

Me asuttiin Markin kanssa Kalliossa ja ensimmäinen kouluvuosi Metropoliassa oli yhtä kirimistä. Minua kohdeltiin kuin ensimmäisen vuoden opiskelijaa, mutta päätin että tällä kertaa suoritan opintoni siinä ihanneajassa. Neljä vuotta tuntui jo todella pitkältä ajalta, enkä halunnut kuluttaa koulun penkkiä yhtään sen pidempään. Laskeskelin että olisin 26 kun valmistuisin, ja se tuntui todella vanhalta. Sain hyväksiluettua suurimman osan jo käymistäni kursseista, mutta eroavaisuuksia opintosuunnitelmissa oli. Olin käynyt yhden kurssin sieltä, ja toisen täältä, ja koko loppuaikani koulussa oli yhtä pomppimista. Kävin kursseilla sekä oman vuosikurssini, aikuisten iltalinjan, että ylemmän vuosikurssin opiskelijoiden kanssa, jotta saisin poimittua kursseja mahdollisimman paljon ja pysyttyä neljän vuoden tahdissa. En oikein kuulunut millekään luokalle ja olin vähän musta lammas sisustussuuntaukseni kanssa.

Sain henkilökohtaista ohjausta ja tsemppausta teollisen muotoilun lehtorilta, joka sai minut ymmärtämään ettei minun tarvinnut olla kiinnostunut autoista tai ruuvien 3d-mallintamisesta opiskellakseni tällä linjalla. Sain kulkea omia polkujani ja suorittaa työharjoittelut Innossa ja Dekossa. Olin myös puolitoista vuotta töissä sisustuskaupassa. Kaikilla oli omat suuntautumisensa, ja se tästä tekikin mielenkiintoista. Välillä jotkut kurssit tuntuivat hankalilta, ja kerrankin lähdin ovet paukkuen 3d-tunnilta. Temperamenttini ansiosta saatan olla välillä hieman äkkipikainen, mutta sillä samalla sisulla väänsin teollisen muotoilun linjan läpi omalla tavallani. En ikinä voisi opiskella alaa, jossa on vain yksi totuus. Muotoilussa on yhtä monta tapaa tehdä asiat, kuin on muotoilijoitakin.

Neljän vuoden aikana hain edelleen paikkaani ja tuntuu että vasta tänä keväänä, tällä hetkellä vihdoin tiedän mitä haluan tehdä työkseni. Opiskelun lisäksi blogilla on ollut suuri vaikutus asiaan, ja tämän sisustusblogin perustaminen on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Tämä sulautuu yhdeksi urani kanssa. Olen kehittynyt paljon neljässä vuodessa ihmisenä, ja viimeisen vuoden aikana olen saanut mahtavia työmahdollisuuksia ja päässyt kurkistamaan työelämään ihan uudella tavalla. Haluan stailata, tehdä kuvauksia, lehtijuttuja ja sisustuksia tapahtumiin. Mikä tahansa designiin liittyvä kiinnostaa, ja perustan nyt toiminimen tätä kaikkea varten. Jos voin saada elantoni tekemällä mielenkiintoisia projekteja, niin kyllä sitä ainakin pitää yrittää. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä aio sitä sen kummemmin suunnitella pidemmällä tähtäimellä. Elämä vaan tapahtuu. Kovasti sen eteen pitää tietysti tehdä töitä, mutta eiköhän jotain siistiä ole silti luvassa, niin toivon. 


www.peetapeltola.com

Just a boring story about how I became me. ;)  Only finnish this time, sorry!

50 kommenttia

  1. Olipa mielenkiintoinen teksti! Mulla on vähän samankaltainen tarina ton opiskelun suhteen joten I feel you! Mutta oot kyllä ihan oikealla alalla ja löytänyt oman juttusi. Lahjakkaille on aina töitä :) Tai niin mä haluan ainakin uskoa. Onnea valmistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jännitti et miten tää teksti otetaan vastaan, kiva kuulla että jaksoit lukea! :) Joo ei oo kaikilla semmoinen uraputki, että lapsesta asti tähtäis tiettyyn ammattiin.. Mutta onneksi asiat on menny just näin, tällä hetkellä olen tyytyväinen. Säkin varmasti! Kyllä me muotoilijat paikkamme löydetään :) Kiitos!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No toivottavasti tästä joku alaansa etsivä ja kouluihin pyrkivä saisi tsemppiä =) Ei mee aina helpoimman kautta muillakaan. Kiitos Bianca!

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea tarinasi. Onnea valmistuneelle!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen ja inspiroiva postaus! Hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Hyvä Peeta! Mahtavat sivut ja ihana tarina. Opiskelemaan pääseminen ei ole helppoa ja monesti koulutuskaan ei ole sitä mitä olisi ennalta odottanut. Nimim. vaatesuunnittelijaksi opiskellut, mutta nykyisin sisustukseen hurahtanut muotoilija. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos paljon! Hahah ymmärrän. Onneksi muotoilijana voi tehdä niin monipuolisesti juttuja, tää ala ei rajoita vaan päinvastoin antaa mahdollisuuksia moneen suuntaan :) Tsemppiä sullekin!

      Mun nettisivut on vielä vähän vaiheessa, graafikkokaveri Samuli Lindberg on noi väsännyt mun suunnitelmien perusteella. Toivottavasti kohta vielä paremmat!

      Poista
  6. Mahtava teksti ja onnea valmistumisesta! Näyttää noi sun nettisivut ihan superhienoilta, en epäile etteikö löytyis ihan mahtiprojekteja sulle tulevaisuudessakin :)
    Looking forward to seeing your designs!
    xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos! Toivotaan että uusia hommia osuu kohdalle :) Kyllä tässä kaikenlaista pientä on tekeillä onneksi..

      Poista
  7. Paljon onnea valmistumisen johdosta ja tosi paljon tsemppiä tulevaan! Tarinasi on mielenkiintoinen ja toivoa antava :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Jännää että niin monen mielestä tämä on nimenomaan toivoa antava. Toivokaamme siis että tämä tsemppaa muitakin kouluihin hakevia! =)

      Poista
  8. Hyvä muistutus siitä, että oman tien löytäminen ei todellakaan ole aina aivan yksinkertaista. Oikealla asenteella, lahjakkuudella ja apinanraivolla pääsee eteenpäin :) Haistan lupaavan tulevaisuuden, uskon että sulta ei hommat lopu ja saat varmasti tehdä monipuolisesti kaikkea osaamisesi vuoksi. Ainoa mitä harmittelen on se, että ilmeisesti teollinen muotoilu ei tällä erää jatku; monet sun protoista on nimittäin todella hienoja! Jos Annaleena myy vaaterekkejä, säkin voisit myydä vaikka mitä - ostaisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ajattelin että voisi hyvä valaista ettei tässä mikään kultalusikka suussa olla synnytty ;) Vielä on paljon hommia edessä jos mielin menestyä, toivotaan että onni on matkassa.

      Heh en tietenkään poissulje huonekalumuotoilun mahdollisuutta, voihan olla että jonain päivänä vielä jotain suunnittelen! Tällä hetkellä se ei kuitenkaan tunnu ykkösjutulta, plus että huonekalumuotoilijana ja tavaran myymisellä on hankalampi päästä leivän syrjään kiinni. Kartoitin kerran että miten tuota naulakkoa olisi saanut tuotantoon, mutta se olisi aika hankala ja riskaabeli homma, jos se ei sitten menisikään kaupaksi. Ehkä jotain pienimuotoisempaa voisin alkaa myymään, tyyliin julisteita :)

      Poista
  9. Paljon onnea Peeta! Olet oikeassa, tämä tarina on vasta alussa. Kaikki merkit näyttää siltä, että sinusta tulee vielä suuri nimi alallasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttu! :) Kovasti nyt povataan, ihanaa kun täältä löytyy tsemppaajia. Eiköhän sitä aina jotain hommia löydy!

      Poista
  10. Aivan mahtava teksti! Lueskelin tätä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Pystyn niin eläytymään sun tarinaan.

    Yläasteen jälkeen amiksesta ei tehty suurta numeroa, joten koin lukion ainoaksi vaihtoehdokseni. Vierähti kolme vuotta lukion penkillä enkä vieläkään tiennyt mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Päädyin kuitenkin heti lukion jälkeen opiskelemaan tekstiilimuotoilua ammattikorkeeseen. Toisena opintovuotena tein harjoittelun tv-tuotannossa. Nyt opparia vaille valmiina muotoilijana oon taas ihan pihalla. Mitä haluaisin tehdä isona? Mistä nyt ensin tekisin sen opparin? Syksy menee tuumailessa, koulusta poissaolevana.

    Ehkä pitäisi omassakin blogissa kirjoittaa tämän tyylinen teksti myöhemmin, ehkä syksymmällä jos ajatukset ovat vähän selvinneet. Miten minusta tuli minä.

    Kiitos Peeta ja hurjasti onnea toiminimesi kanssa! Nettisivusi ovat kerrassaa ihastuttavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kun pistit kommenttia omistakin aatoksistasi! :) Multa on oikeastaan pyydetty jo koko blogin ajan jotain tekstiä koulusta, mutta en oikein ole tiennyt mitä sanoisin. Nyt sitten valmistumisen jälkeen asiat on vihdoin päässeet järjestymään päässäni tähän pisteeseen ja sain tämän tekstin kirjoitettua. Ihmeessä tee säkin joku vastaava pohdinta, varmasti on hauska lukea sitä jälkeenpäin.

      Tsemppiä oppariin ja koulun loppuunviemiseen! Ei välttämättä kannata liikaa ottaa paineita siitä opparista, kunhan tulee joku tehtyä niin se on sitten suoritettu. :) Täytyy sanoa ettei se mullekaan ollut yhtään selvä juttu, kysyin sitten Dekosta että olisiko mulle jotain aihetta, ja sieltä sitten onneksi sain tehtävänannon.

      Nettisivut on tehnyt graafikkokaverini Samuli Lindberg!

      Poista
  11. Onnea valmistuneelle! Ja 3D-mallinnus on kyllä ihan saatanasta :P nimim. ensi vuoden "soveltavaa kurssia" kauhulla odotellessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah tsemppiä! Vähän kyllä harmittaa ettei tullut otettua sitä mallintamista haltuun kunnolla, mutta ehkä kaikkeen ei vaan voi keskittyä. Ja kiitokset onnittelusta =)

      Poista
  12. Ihana ja mielenkiintoinen tarina ! Paljon onnea tuleville projekteille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että kiinnosti, kiitos! :)

      Poista
  13. Vautsivau!! Hieno teksti, sinun jutut jaksaa aina lukea! Onnea ja menestystä yrittäjälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitti, vähän mietin että aika pitkä teksti tuli, mutta toisaalta en kovin usein tällaisia kirjoittele ja kiinnostuneet voivat sitten lueskella :) Toivotaan että ei nyt ihan puihin heti mene yrityksen kanssa!

      Poista
  14. Tosi hieno teksti, kiinnostavaa kun valotat sun taustaa sillä luen tätä blogiakin päivittäin. Onnea ja menestystä töihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei, kiitos! =) Nojoo joskus jotain henkilökohtaisempaakin jotta saadaan vähän tarttumapintaa tänne blogiin. Tavallaan kuvittelen että osa lukijoista tietää jo näitä asioita vanhan blogin ajalta, mutta eiköhän tässä jengi ole vähän vaihtunutkin ruudun takana.

      Poista
  15. Paljon onnea ja kiitokset koulutuselämäkerrasta! Usein pitää tehdä monia mutkia matkalla tajutakseen, mikä on se oma juttu ja vahvuus. Positiivisuus ja rohkeus auttavat yrittäjääkin, joten hyvin se menee, älä huoli!

    Maisterin sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, onneksi usein on tilaa vähän harhailla ja etsiskellä sitä omaa juttuaan. :) Katsotaan mitä tapahtuu, ainahan sitä voi johonkin hakea vakituisempaan työhön jos ei homma lähde rullaamaan. Ja se voikin sitten osoittautua hyväksi jutuksi. Ei voi tietää! Kiitos sinulle :)

      Poista
  16. paljon onnea valmistumisesta ja tsemppiä toiminimen pyörittämiseen! oon ihan varma että tuut vielä menestymään:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se jää nähtäväksi. Sormet ristissä.

      Poista
  17. Paljon onnea vaömistumisen johdosta! Luin sun jutun lehdestä koskien tuota Wärtsilän L-tehdasta ja nyt löysin sivujesi kautta siitä enemmän juttua. Yritin jo avopuolisollekin sanoa, että tuolta on pakko saada kämppä, mutta ei se oikeen innostunut kun mainitsin hintoja :D Tosi makeita sisustuksia olit sinne suunnitellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Minkähän jutun olet lukenut lehdestä? Minä en ole mitään lehtijuttuja aiheesta kirjoitellut, olen vain ollut tekemässä noita kuvia, ja blogiin kirjoittanut aiheesta :) Mutta kyseisten asuntojen markkinointihan on alkanut, ja joitain toimittajien tekemiä juttuja on lehdissä ollut + mainoksia myös! Heh mullekin kelpais kämppä sieltä, yksi kattohuoneisto omalla terassilla ;)

      Poista
  18. Onnea ja tsemppiä tulevaan :-)

    VastaaPoista
  19. Heippa ja onnittelut valmistumisesta! Voiko vanhaa blogiasi lukea mistään, olisi mahtavaa lukea tarinoita Joensuun ajoilta ynnä muuta sellaista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos! Sitä blogia ei pääse enää kukaan muu kuin minä lukemaan, vähän on sellaista matskua :D

      Poista
  20. Kivat nettisivut sulla! Ja hyvä teksti! Tää pitäis kaikkien nuorten lukee jotka panikoi siitä että mitä rupeis tekemään! Se on just niin että elämä polveilee eikä kaikki aina mee niin suoraviivasesti mutta kaikilla tapahtumilla on kuitenkin merkitystä pitkällä ajalla! Oon lukenut sun blogia melkein alusta asti ja muistankin vielä sun postauksia Joensuusta! Harmitti kun lopetit omasta tyylistä bloggaamisen, tykkäsin paljon niistä postauksista! Onnea valmistumisesta ja hyvää kesää sulle! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti hei! :) Näinpä juuri, harvemmin se elämä ihan suoraviivaisesti kulkee. Hahaa mahtavaa että oot noin pitkään jo seurannut mun blogia! Joo mä aattelin keskittyä tähän omaan aiheeseen, olihan se vanha blogi toki ihan hauska mutta tämä on fiksumpi. Kiitos ja oikein mukavaa kesää sulle myös!

      Poista
  21. Paljon onnea Peeta! Mielenkiinnolla oon seurannut menestystäsi ja aivan varmasti tuut saamaan innostavia projekteja, kun blogin kautta olet jonkinverran tunnettukin jo. Good job!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Hanna! Nojoo kyllä mä uskon että tästä blogihommasta on ihan hyötyäkin, ollut jo tähän mennessä. :) Tällä alalla näkyvyys on kuitenkin tärkeä juttu. Toivotaan että jotain hommia tulee jatkossa mun kohdalle! Ja tsemppiä sulle uuteen kouluun :) huippujuttu!

      Poista
  22. Jeee Peeta! Tosi kiva teksti, niinkuin joku jo taisikin sanoa niin tämä teksti valaa toivoa kaikkiin omasta elämästä stressaantuneille :D oon seurannut sun bloggailua jo pitkään ja ei voi sanoa muutakun WAU ! aina vaan vuosi vuodelta paranee:)) kaikkea hyvää myös jatkossa teille! OOT MUN IDOLI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihana! :D kiitos paljon, kiva kuulla että mun juttuja jaksaa seurailla vielä vuosienkin jälkeen :) kyllä mä koitan kehittyä jatkuvasti niin ihmisenä kuin bloggaajanakin ;) mahtavaa kesää sulle!

      Poista
  23. Älä missään nimessä perusta toiminimeä!!! Laskuta laskutuspalveluiden (Eezy, Ukko) kautta, tai paras kaikista: liity osuuskuntaan, jonka kautta voit laskuttaa. Googleta ja tutki asiaa.

    Onnea ja ihanaa tulevaisuutta!

    VastaaPoista
  24. Wau, portfoliosi graafinen ulkoasu on kyllä todella tyylikäs.

    VastaaPoista

© RAW DESIGN BLOG
Maira Gall