ARTEK POSTER ON THE WALL

Odotettu asia tapahtui tänään: Artekin julisteen kehyksen muovipleksi oli valmis. Jaa että miten niin vain se pleksi? No kun julisteen ostin Artekin Aitasta toissaviikolla, ja sitten piti hommata sille jostain kehykset. Halusin mustat ja ohuet, mutta hieman asiaa selviteltyäni kauhistuin kehystämisen hinnakkuudesta. Siis jotain sata euroa 50x70cm julisteen kehystämisestä! Ja minä kun luulin että julisteen seinälle saaminen olisi edullista. Noh, piti siis ruveta luotsaamaan kirpputoreja läpi oikean kokoisten kehysten toivossa.

Kuten arvata saattaa, sopivanlaisia ei meinannut millään löytyä. Jotenkin ajattelin että kyllähän nyt jostain yhdet kehykset (jollain rumalla kuvalla höystettynä) löytää helpostikin, mutta ei. Kirppikselläkin niistä pyydettiin jopa viitisenkymppiä. Ne on nämä Helsingin kirppishinnat semmoisia nykyään.

Mutta sitten tärppäsi! Luotettu ja hyljeksitty omaa kotia lähinnä oleva Samaria-kirppis pelasti tälläkin kertaa, ja sieltä löysin naarmuiset ja huterat mustat muovikehykset. Juuri oikean kokoiset ja malliset, lasi/pleksi vaan puuttui. Sain kehykset eurolla, joten ajattelin että kyllä näistä vielä hyvä tulee. No se muovipleksi sitten maksoi 42 euroa joka tapauksessa... Olkoot, ei jaksanut enää taistella.

Ostin muovisen pleksin sen takia kun kehykset eivät olisi jaksaneet lasia kannatella (tosi laadukkaat siis) ja päätin vielä kallistua himmennettyyn kiiltävän sijaan. Tuo kun tuli ikkunan vastapäiselle seinälle, niin ajattelin että olisi kiva nähdä itse julistekin eikä aina vain ikkunan kuvajaista siinä. Ja toimii! Huhheijaa mikä tarina, jaksoikohan kukaan lukea?

Asiasta kukkaruukkuun, tai pikemminkin maljakkoon. Tuossa se pari postausta sitten mainittu koeputkipullo maljakkokäytössä. Toimii hyvin.

Ja tältä tämä työpistenurkkaus alkaa nyt näyttämään. Kohtalaisen viihtyisältä, ainakin jos vertaa niihin viime kuviin, jolloin olin juuri saanut pöydän ja hyllylevyt valmiiksi. Pitihän tuohon seinälle nyt jotain kivaa saada, ja Artekin kuluneita jakkaroita esittelevä juliste sopi siihen passelisti. Valokuvan alla on vielä kronologisessa järjestyksessä muut Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut mukavan teknisinä piirroksina, joten eiköhän tuo tee tulevan muotoilijan pöydästä tarpeeksi uskottavan. Kehtaa kutsua niitä luokkalaisiakin kylään vaikka pitävät minua ihan huithapelina kun ei 3d-mallintaminen kiinnosta...

Ja koska sitä taidetaan olla hieman juttutuulella tällä kertaa, niin tässä melko epä-Peetamainen sisustuskuva! Therese Sennerholtin tekstijulisteet ja postikortit ovat mielestäni aikamoisen inflaation kokeneet blogimaailmassa, enkä semmoista seinälle ostaisi. Mutta tämän kortin olen saanut kaveriltani postikorttina, ja siinä on niin mukavan osuva teksti että pakko oli kuvata. Uskon siihen että me itse vaikutamme kovasti omaan elämämme. Samaan teemaan sopii loistavasti tuo Omin Käsin -kirjakin. Ja kortin tekstiin vielä viitatakseni, aika paljon tulee silti löhöiltyä ja juotua kahvia silloin  kun pitäisi oikeasti tehdä jotain tärkeää.. Aina sitä ehtii huomennakin.

Taas poukkoillaan, nimittäin tässäpä oivallinen lähikuva tuosta ihanan ruosteisesta roskapöntöstä. Ostin sen joskus pari vuotta sitten Innossa työharjoittelussa ollessani. Kiinnyin kuvauksissa olleeseen roskikseen sen verran paljon että päätin lunastaa sen kotiin, vaikka se maksoikin ihan naurettavan paljon.

Nyt saavat löpinät riittää. Muistakaa vielä vilkaista niitä kehyksiä. Ajatella miten kaikkiin pieniin yksityiskohtiin meneekin aikaa. Niinkuin tuokin pöydän alla oleva johtojen piilottaja, sen olen raahannut varmaan kuutisen vuotta sitten Tukholmasta. Näppärä vekotin, se kätkee sisäänsä jatkojohdon ja muut härpäkkeet. Mutta nyt, kiitos ajastanne. Minä tästä hipsin muualle. Ensi kertaan!

Too much talk in finnish and basically nothing reasonable to say :) Long story short: working corner is taking steps forward. I got that beautiful Artek poster on the wall and it makes the whole space look more cosy.