LX FACTORY

Takaisin Portugaliin, Lissaboniin ja vielä tarkemmin paikkaan nimeltä LX Factory. Se oli yksi reissun kohokohdistani, törkeän makea luovien alojen törmäysmesta. Lissabonin keskustasta viidentoista minuutin sporamatkan päässä vanha tehdasalue on otettu mitä parhaimpaan käyttöön ravintoloiden, työhuoneiden ja putiikkien muodossa. Siellä kannattaa aivan ehdottomasti käydä kiertelemässä ja tunkemassa itsensä sisään jokaisesta ovesta jonka vain saa auki, sillä jokaisen oven takaa löytyi mitä hienompia tiloja. Ja kaikki oli juuri sitä ihanan rouheaa tyyliä, josta niin kovasti tykkään!

Heti ensimmäisenä kävimme kurkkailemassa pariin ravintolaan sisään. Kaikissa on kuulemma todella hyvät sapuskat, joten ruokailupaikan voi valita ihan puhtaasti sisustuksen perusteella. Ei voi moittia kyllä näitä puitteita, joissa työhuoneilla puurtavat designerit saavat mättää lounaansa joka päivä.

Alue on ihan tuossa sillan kupeessa, sinne pääsi sporalla numero 15. Samalla, joka menee Belemiin.

Kaikki kahvilat, ravintolat ja putiikit oli sisustettu ihan viimeisen päälle, mutta jäin kaipaamaan enemmän jotain kivoja putiikkeja. Mutta onneksi aina ei tarvitse ostella mitään, minulla riittää ihan vain kuvien ottaminen ja paikkojen ihastelu. Yhden paikallisen Design-aiheisen lehden ostin lehtiä myyvästä kontista. Siellä oli suomalainen SSAW-lehtikin juuri edellisenä päivänä saapunut myyntiin, hauskaa.

Mitähän lie tuossa tapahtunut? Ilmava toimistotila oli joka tapauksessa otetty käyttöön, ja jos oikein tihrustaa, niin näkee pari pöytää tuossa aukossa. Oikealla alhaalla näkyy ravintola, jossa kävimme syömässä.

Siistejä tuoleja.

Käytiin myös kävelemässä isossa toimistorakennuksessa sisällä, ja tirkisteltiin työhuoneisiin sisälle. Pyöreitä ikkunoita, paljon valokuvia käytävän seinillä, monta kerrosta sokkeloisia käytäviä, design-vessat, betonia, nuoria tyylikkäitä ihmisiä, showroomeja, jättimäinen vanha tavarahissi, näyttely ja ylimmästä kerroksesta näki vielä allaolevan maiseman. Paikkojen tutkiminen on ihanaa.

Aika nätti maisema, eikö? Tuolla näkyy Rio-jeesuskin!

Kyllä siinä erään näyttelyn täti vähän ihmetteli kun pyysin lupaa kuvata, mutta suuntasinkin kamerani tiiliseinään ja kajareihin maalilla roiskittujen taulujen sijaan.

Tämän liehuvan katoksen alla syötiin ehkä yhdet parhaimmista pizzoista ikinä!

Perus margerita rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla höystettynä. Juuri sopivan ohut pohja ja rapeat reunukset. Pizza oli leikelty pieniksi epäsäännöllisen kokoisiksi paloiksi, ja sekaan oli tökitty coctailtikkuja. Erikoista.

Oli kyllä hieno paikka. Tuollaisia saisi olla Helsingissäkin. Luovien alojen työntekijöiden törmäyttäminen ja yhteistyö inspiroivassa ympäristössä olisi erittäin ihanteellista, ja voisinpa hyvin kuvitella itseni työskentelemään tuollaisessa paikassa ;)

LX Factory